Viimeiset päivät alokkaana

Viime viikkojen leireilyiden ja tetsauksien jälkeen maanantaiaamun leppoisuus tuntui suorastaan oudolta. Aamiaisen ja lounaan väliin mahtui tuvassa oleilun lisäksi ainoastaan mukavasti paikkoja verrytellyt kuntopiiri ja nätissä talvisäässä hölkkäilty kolmen vartin lenkki.

Iltapäivästä oltiinkin sitten jo vähän touhukkaampia: harjoittelimme muutaman tunnin verran joitakin sotilaan kokeen rasteja, myös sitä ärsyttävintä eli suojeluvaroitusta. Siinä pitää lyhyesti sanottuna viritellä kaasunaamari käyttökuntoon ja helposti saataville, sekä lisätä täydelliseen taisteluvastustukseen vielä sadeasu. Kuulostaa simppeliltä, mutta on kaikkine nippeleineen ja kömpelöine vastusteineen melko veemäistä. Hyvä puoli hommassa oli kylläkin se, että kaikki muu harjoittelu tuntuikin sitten varsin mukavalta.

Tiistaina oli sitten itse sotilaan kokeen vuoro. Taisteluvarustus ilman lusun levyjä ei tuntunut enää missään, ja kunhan alun odottelusta päästiin, niin itse koerastirata rullasi ihan mukavasti. Rasteja oli kymmenen ja aiheet olivat niitä odotettuja perusjuttuja: oli kessiä, käkriä, suojeluvaroitusta ja -hälytystä, aseen puhdistusta ja häiriönpoistoa, puolustus- ja hyökkäysammuntaa, ensiapua ja niin edelleen...
 
Suojeluhälytystä lukuunottamatta mitään aikamääreitä ei ollut, joten rasteilla sai jättää turhan säpinän pois ja keskittyä mahdollisimman oikeisiin suoritteisiin. Pisteitä kertyikin rasteilta ihan mukavasti; hyviä ja kiitettäviä taisivat olla kaikki. Saa nyt nähdä riittävätkö pojot kuitenkaan kuntoisuusloman saamiseen... Siihen vaikuttavat kyllä kuntoindeksi, kouluammunnat sun muutkin suoritteet.

Kokeen suorittamisen lomassa syötiin kenttälounasta, joka laskiaistiistain kunniaksi oli tietysti hernekeittoa. Jälkiruokana ollut laskiaispulla on myös pakko mainita - sen verran hyvältä se nimittäin maistui. Vaikka niin kyllä maistuu ulkona ja nälkäisenä melkein mikä vaan, on meinaan tässä kuluneina viikkoina tullut huomattua. Ennen tiistain kenttäpäivällistä ruokahalua puolestaan heräteltiin hiihtelemällä Saharassa ees sun taas.

Tämä keskiviikko olikin sitten loppupeleissä leppoisin päivä aikoihin. Aamupäivä kului sulkeisten ja valaharjoittelun parissa: aseotteita, lakkia päästä ja päähän, rukoilkaamme ja amen, vala-asentoa, marssia sun muita tarvittavia komentoja ja krumeluureja harjoiteltiin sen verran pitkään, että sormet ja korvat olivat taas varsin mielissään lämpimiin sisätiloihin pääsemisestä.

Iltapäivällä treenattiin vielä valalauluja, pidettiin asehuolto ja taisteluvälineiden tarkastus sekä siivottiin tupaa ja kaappeja. Taidettiin siinä sivussa myös joutua vähän harjoittelemaan joukkueen voimin minuutttikäytöstä ja ulkojärjestäytymispaikalle järjestäytymistä.

Piiitkästä aikaa saatiin myös täyspitkä iltavapaa, joten tässä on taas karkkivarastot täydennetty ja munkkikahveilla käyty. Nyt rötvätään tuvassa ja vietetään viimeistä iltaa alokkaina. Huomisen jälkeen tätä blogiakin ylläpitää sitten kaartinjääkäri.