Lihasmuisti on paras muisti

Armeijan koulutus on kyllä siinä mielessä rentoa, että asioita toistetaan ja toistetaan niin pitkään, että ne osataan. Toki se välillä osaa olla myös ärsyttävää, mutta kyllähän se niin vaan on, että toistoja tarvitaan rutiinien aikaansaamiseen.

Toistoja päästiin taas tekemään oikein kunnolla muun muassa eilen aamulla, kun SPOL-kurssin koulutusaiheena oli rynnäkkökiväärin käyttö voimankäyttötilanteessa. Hinkkasimme aluksi reilun tunnin puhutusasentoa, valmiusasentoa ja ampuma-asentoja niin seisten, polvelta kuin maatenkin. Toki harjoittelimme myös sujuvaa siirtymistä asennoista toiseen.

Seuraava tunti harjoiteltiin pitkälti lippaanvaihtoa eri asennoissa sekä piippukontrollin säilyttämistä liikuttaessa ihmisten joukossa. Kokonaan uutena asiana tuli voimankäyttötilanteissa käskyttäminen. Sotilaspoliisi - liikkumatta. Laske ase, tai käytän ampuma-asetta.  Ja niin edelleen.

Huomionarvoista niin omissa kuin monien muidenkin fiiliksissä oli, että edes toistojen toistaminen levyillä varustettujen luotisuojaliivien kanssa pakkassäässä ei pahemmin harmittanut, koska nyt ollaan jo edetty koulutuksessa “ihan oikeisiin asioihin”. Lisäksi olen itse ainakin huomannut pitäväni sotilaspoliisihommia varsin mielekkäinä ja suorastaan kiinnostavina treenattavina.

Lounaan jälkeen olikin sitten kiire vaihtaa varustus ja kivuta kasarmin ullakolle suksia hakemaan. Ohjelmassa luki “marssi 3 hiihtäen“. Huhuja lenkin pituudesta liikkui aina 15 kilometriin asti, mutta eipä tainnut hiihtomarssille kertyä mittaa loppujen lopuksi puoliakaan sitä. Aurinko paistoi ja maisema oli edellispäivänä saanut paksuun lumipeitteeseensä vielä lisää täydennystä. Taisteluliivi ja rynkky toki vähän painoivat hartioilla, mutta kaiken kaikkiaan hiihtely tuntui ihan mukavalta. Kun Kissalammen kiepauksen ja “Saharan“ umpihankiylityksen jälkeen suuntasimme jo takaisin kasarmille, tuntui lenkki melkeinpä loppuvan kesken kaiken.

Tänään torstaina jatkoimme rynkyn käytön harjoittelua voimankäyttötilanteissa ja siinä samalla tietysti kohdehenkilön käskytystä. Varoitus- ja raajalaukauksiin saatiin vähän todenmukaisuutta paukkupatruunoista.

Iltapäivällä vuorossa oli ensiapukoulutusta. Puolet ajasta meni tutun jutun parissa Anne-nukkea elvytellen, mutta toisessa puoliskossa ensiapua sovellettiin - yllätys yllätys - voimankäyttötilanteisiin. Parilla eri rastilla toimittiin sotilaspoliisipartiona ja mentiin tiedustelemaan tilannetta rakennukseen, josta oli kuulunut laukauksia.

Toisella rastilla oma partiokaveri sai ampumahaavan ja toisella kertaa jouduttiin ampumaan raajalaukaus kohdehenkilöön. Ampumauhreille annettiin ensimmäinen ensiapu eli tehtiin kiristysside. Sotilaspoliisitoiminta oli tietysti kaikilla aika haparoivaa ja monin paikoin puutteellista, koska eipä sitä olla paria tuntia enempää vielä opeteltukaan, mutta harjoituksesta piirtyi silti varsin hyvä mielikuva oman työturvallisuuden turvaamisesta tuonkaltaisissa ensiaputilanteissa. Täytyy sanoa, että oli taas oikein mielekästä ja mukavaa koulutusta.

Alkuillasta ehdin käydä myös kapteenin haastattelussa. Kerroin siellä kiinnostukseni kuskihommiin ja tuin sitä kertomalla osan edellisessä postauksessa luettelemistani perusteluista. Hyöty siviiliopintoihin pääsi oikein kapteenin muistiinpanoihinkin. Lyhyestä tapaamisesta jäi sellainen fiilis, että kyllä sinne kuljuun on meikäläisen ihan mahdollista päästä, mutta varmaahan se ei toki vielä ole. Ensi keskiviikkoon asti täytyy vielä malttaa odottaa valintojen julkaisemista.