Ohi on!

Avaan silmät. Tuttu punkka. Tuttu tupa. Mutta varsin kutkuttava fiilis. Nyt on se aamu!

Katson kelloa, joka näyttää 5:18, ja kotiutuspäivää 7.1. Yksikön herätykseen on vielä puolisen tuntia aikaa, mutta ensimmäisenä heränneestä johtajatuvasta kuuluu jo etäisesti musiikkia ja älämölöä. Joku käy napsauttamassa kuski- ja koksutupamme valot päälle, ja sitten täräytetään ämyreistä nolla-aamun soittolista käyntiin.

Porukka makoilee vielä punkissaan, mutta kellään ei käy mielessäkään kääntää kylkeä; nyt on ilo olla hereillä. Mä lähden himaan, mä lähden himaan, ei iske enää mikään, ei mua määrää vääpelikään, joo joo joo lauleskelee Klamydia. Makoilen selälläni, kädet pään takana, silmät auki, hymy naamalla. Fiilistä on vaikea kuvailla; sitä on samaan aikaan tyytyväinen, helpottunut, epäuskoinen ja jollain lailla tyhjäkin olo.

Porukka nousee vähitellen, osa pukee vaatteita, osa pyörii innoissaan ympäri tupaa, osa makoilee edelleen. Itse teen kaikkia näitä vuorotellen. Iloisia kommentteja huikkaillaan. Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen, taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen raikaa seuraavaksi Suurlähettiläiden biisi. Tupamme "ADHD" ottaa megafonin käteensä, ja kohta käytävältä kaikuukin poliisiauton sireeniääni ja sen perään AAAAAAMUJA! -huuto. SpolKin muulla miehistöllä on vielä 90 aamua jäljellä. Ja uusilla johtajilla 182.

Ennen aamupalaa ehdittiin toki fiilistellä kaikki pakolliset nollabiisit kuten Alikersantti Kiilin TJ0, Ozzyn Mama I'm Coming Home, Sweet Home Alabama, Tiktakin Lähdetään tänään ja mitä niitä nyt onkaan... Samat TJ0 -biisit soivat myös muonituskeskuksen aamupalalinjastossa; varmaan joku varusveijari oli käynyt laittamassa sopivan CD:n mankkaan pyörimään.

Aamiaisen jälkeen oli aika kiskaista siviilikuteet ylle ja pakkailla lomakassiin vihoviimeiset palautettavat kamppeet. Sitten vaan neppailimme tuvassa tunnin, kaksi, melkein kolmekin. Jos joskus aika kuluu piinallisen hitaasti, niin TJ 0-aamuna ainakin. Radio soi taustalla. Tunnelma oli ennen kaikkea odottava. Välillä siivosimme viime päivinä varsin törkyiseksi muuttunutta tupaamme ja otimme muistoksi pasikuskipotretin.

Viimein kymmenen pintaan kävelimme varusvarastolle, ja palautimme vuodevaatteet, lomapuvun ja muut vielä jäljellä olevat roippeet. Kun sitä sitten käveli varusvarastolta kassulle omissa vaatteissa, ilman yhtä ainutta PV:n omistamaa varustetta, täytyi alkaa vähitellen uskoa, että täältä tosiaan ollaan lähdössä pois.

Viimeisellä aterialla mukesissa näkyi paljon eri yksiköiden kuskeja eli kuljuajoilta tuttuja jamppoja. Siviilikuteita, nollienpuhalteluja, tyytyväisiä naamoja. Ja siinä sivussa mukesin soosia.

Puoli yhdeksi ajelin auton parkkipaikalta mukesin eteen, liimailin takalasiin asiaankuuluvat Matkalla siviiliin ja OHI ON 362 -tarrat, ja sitten siirryttiinkin elokuvasalin puolelle loppukuvioihin. Mieleen tuli, kuinka istuin 362 päivää sitten samassa salissa, siviilikuteet yllä, tietämättä edes missä rakennuksessa olin tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Silloin oli aika hiljaista sakkia tupa täynnä, ja tunnelma kuin hautajaisissa. Tänään oli sitten vissiin häiden vuoro..?

Laukkujen ja autojen tarkastamisen jälkeen jaettiin sotilaspassit, käteltiin kapu ja pari muuta skapparia, ja siirryttiin ulos pikkupakkaseen ja kevyeen lumisateeseen odottelemaan. Kun kaikilla SpolKin kotiutujilla oli passit kädessä, ryhdyttiin pykäämään neliriviä kuntoon. Sitten se iski: vatsanpohjassa alkoi tosiaan kutkuttaa. Tämähän loppuu!

Kapteeni puhui muutaman sanan. Sentoo. Katse oikeaan pääin. Siellä se reservin aurinko jossain pilvien takana paistaa. Katseen suunnassa seisoi muuan kaikkien tuntema luutnantti K, joka otti virneen naamalle ja vilkutti. Porukka repesi nauramaan. Katse eteen päin. Reserviin.... ...poistu!

Puoleen sekuntiin ei tapahtunut mitään. Aika pysähtyi. Sitten muoto hajosi salamannopeasti, ja huuto ja hurraus kuului pitkälle. Yläfemmoja heiteltiin, halailtiin ja puhalleltiin nollia. Seuraavaksi oli aika lastata auto täyteen pasikuskeja ja suunnata kohti Silja Symphonya. Uskomaton fiilis.

***

Tuore reservin kaartinjääkäri muistelee

Tätä kirjoittaessa reserviaamuja on jo onnellisesti kertynyt neljä kappaletta, ja uudet köpötkin ovat jo eilen astuneet palvelukseen. Hoksasin, että nythän on 11. tammikuuta, eli tasan vuosi siitä, kun meikäläisen I/10 -saapumiserä aloitti intin. Vaikka tuntuu, että siitä päivästä on piiiitkä aika, muistan sen kyllä melkein kirkkaammin kuin eilisen. Ja eilenkin tuli oltua selvin päin.

Oli pakkasta, ja koko kaupungin puut olivat valkoisen kuuran peitossa. Muistan, että kotoa Rautatientorin metroasemalle kävellessäni olo oli tyhjä. Päässä ei liikkunut mitään, tai sitten siellä liikkui niin paljon, ettei sitä edes tajunnut. Yleensä kävelytyylini on tilanteesta riippumatta reipas, mutta tuolloin ei. Matka kohti tuntematonta taittui hitaasti, mutta ehkä juuri ja juuri varmasti. Samalla sitä yritti miettiä, että mitähän tämä vuosi tuo tullessaan.

Nyt se vuosi on takana. Vaikka fiilis on hyvä, ja kevään kurssitkin on koulusta jo valittu, niin silti en ole varma, olenko vieläkään oikeasti tajunnut, että intti tosiaan on ohi. Sitä tuli kuitenkin 5% tähänastisesta elämästä elettyä kasarmilla, ja ykskaks oma koti oli ainoastaan paikka, jossa pääsi vain välillä käväisemään. Siksi onkin taas aika outo tunne, että nyt ei enää tarvitsekaan heittää maastopukua päälle, lomakassia olalle ja palata taas paratiisisaaren tiilirakennuksiin elämään ja olemaan.

Kyllähän se vuosi oli oikeasti aika pitkä aika, jonka oli jo aikakin päättyä. Silti ei voi kiistää, etteikö ilmassa olisi pienen pientä haikeuttakin. Jos intistä jotain jäi kaipaamaan, niin inttikavereita, huumoria, sekä yhteishenkeä ja rentoa meininkiä, jonka avulla tuo 362 aamua jaksettiin. No, onneksi on Facebook, jonka kautta kuvien vaihto, kuulumisten seuraaminen ja tarvittaessa yhteydenotot hoituvat näin reservissäkin. Ei ole epäilystäkään, etteikö läheisimpiin taistelutovereihin tule vielä tulevaisuudessakin törmättyä.

Aika kultaa muistot, ja varsinkin inttimuistot. Niin se vaan on. On jotenkin vaikea keksiä tähän hätään jotain pahaa sanottavaa kuluneesta vuodesta. No joo, aina oli kova kiire odottamaan, niitä kuuluisan älyttömiä Firman hommia tuli vastaan, ja sitä rataa, mutta tuo kuulostaa jotenkin laimealta.

Tokihan vuoteen mahtui paljon, paljon hetkiä, jolloin v*tutti. Yleensä se johtui olosuhteista, ja joskus siitä, ettei joku tuttu tai puuduttava treeni vaan yksinkertaisesti jaksanut kiinnostaa. Mutta eivät ne hetket enää näin jälkikäteen harmita. Jos joku olisi vajaa vuosi sitten tullut kysymään tuntoja, kun kokosin viidettä kertaa samaa puolijoukkuetelttaa samaan paikkaan parinkymmenen asteen pakkasessa ja hyytävässä viimassa, näpit totaalisen jäässä, niin tuskin sitä olisi kovin hehkeitä kommentteja irronnut. Mutta niin vaan tuotakin hetkeä on vuoden mittaan ehditty hymyssä suin muistella useaan otteeseen. Kai se on sitä itsensä ylittämistä?

Ja olihan niitä hyviäkin koulutuksia. P-kaudella oli sitä alun intoa melkein hommassa kuin hommassa, ja myöhemminkin on tullut pariin otteeseen hyvä fiilis, kun tuli vedettyä joku soveltavampi taistelusetti läpi. Puhumattaakaan kuskikoulutuksesta ja ajohommista, joissa tuli koettua aidosti mielenkiintoisia juttuja, niitä oikeasti hyvii hommii.

Koulutuksista puheenollen, yksi asia, mitä tässä blogissa on tullut valitettavan vähän käsiteltyä, on kantahenkilökunta, tuttavallisemmin skapparit. Itse kukin on varmaan koulussa kavereiden kanssa kommentoinut ja heittänyt läppää opettajista, eikä tuo asia intissäkään ole toisin, päin vastoin. Skapparista kuin skapparista on riittänyt inttikavereiden kanssa juttua, milloin hyvässä, milloin pahassa. Kapiaisten kommentit, lentävät lauseet ja persoonalliset tyylit ovat olleet läpänheiton kestosuosikkeja.

Harmi vain, etten ole niitä juurikaan viitsinyt täällä blogissa käsitellä, koska heput olisivat olleet turhan helposti tunnistettavissa, eikä se ehkä ihan aina olisi ollut pelkästään hyvä asia. Täytyy tyytyä toteamaan, että kyllä skappareitakin riittää aika moneen junaan. Jotkut ovat uskomattoman gonahtaneita, jotkut taas ylisärmiä, ja lähes kaikki varsin kaksinaamaisia. Ison joukon edessä m*lkulta vaikuttava heppu saattaa hyvällä tuulella ja pienemmän porukan kesken olla hyvinkin rento. Jotkut taas ovat tilanteessa kuin tilanteessa eläviä legendoja.

Parhaimmillaan kapiaiset ovat saattaneet olla hyvinkin toverillisia. Sekin tuli koettua, että kesken leirin ja käynnissä olleiden taisteluiden muuan skappari heitti pasikuskit Mäkkärin drive-inniin, sillä ehdolla, ettette kerro kenellekään ja tiedätte heti mitä otatte. Tai eräskin luti saattoi yks kaks tulla tupaan puhumaan shaibaa, ja lähes suuttui, jos joku edes yritti huutaa jotain pahuksen huomiota.

Monenmoista sitä kyllä ehti nähdä ja kokea, paljon tuli tänne blogiin onneksi kirjoitettua, mutta vielä enemmän jäi kertomatta. Mutta miten se intti nyt sitten meikäläistä muutti? Tekisi mieli sanoa, ettei mitenkään, mutta mitä enemmän asiaa miettii, niin en olekaan enää ihan varma asiasta.

Tuskin mitään kauhean suurta muutosta tapahtui, mutta inttivuoden ajaksi tuli kyllä uusia puolia esiin. En varmaan sitten päiväkotiaikojen, jos silloinkaan, ole nukkunut yhtä paljoa päiväunia kuin armeijassa. Toimettomana rötvääminen, joka intissä oli arkipäivää, ei tosiaan kuulu siviiliminäni hommiin. Ja välillä saattoi viikonloppuvapaa mennä pitkälti himassa dataillessa ja nollaillessa, mitä muulloin harvemmin tapahtuu - yleensä täytyy olla jotain muutakin tekemistä.

Kai siellä myös jotain itsestään oppi. Ainakin se tuli testattua, että 5.30 pystyy heräämään tarvittaessa joka aamu, jos vain menee tarpeeksi aikaisin nukkumaan. Ja olihan se ihan karaisevaa tehdä hammasta purren jotain hommaa loppuun saakkaa, vaikka hanskat olisi tehnyt mieli heittää tiskiin jo kauan sitten. Kuten vaikka roudata masin lavalta kamoja pois laskentavalmiiseen muotoon vain siksi, että kaiken voisi kohta taas pakata uudelleen kyytiin.

Mutta nyt, hyvät lukijat, tämä blogi alkaa olla sanottavansa sanonut. Tekstit jäävät toki tänne olemaan, enkä täysin poissulje sitäkään, etteikö tänne voisi joskus vielä jotain muisteloita ilmestyä. Mutta nyt toistaiseksi näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Reservin kaartinjääkäri ja pasikuski kiittää ja kuittaa.

362

TJ 362 - Viimeinen päivä siviilissä...
TJ 361 - Kotoa Santikseen perhosia vatsassa. Varusteiden hakua.
TJ 360 - Rynkkyjen nouto ja sulkeisia.
TJ 359 - Puhuttelu-esittely-asia -treeniä ja siivousoppia.
TJ 358 - Sulkeisia, sulkeisia.
TJ 357 - Rynnäkkökivääri tutuksi ja terveystarkastus.
TJ 356 - Asekoulutusta ja ensimmäiset ammunnat.
TJ 355 - Oppitunteja, omaisten vierailupäivä ja tulokirkko.
TJ 354 - Oppitunteja ja sulkeisia.
TJ 353 - Cooper ja ampuma-asentotreeniä.
TJ 352 - Lihaskuntotesti ja lisää varusteita varusvarastolta.
TJ 351 - Ampumaratapäivä.
TJ 350 - Santikseen tutustumista ja ensimmäisille lomille lähtö.
TJ 349 - VLV
TJ 348 - VLV
TJ 347 - B-ajolupakurssia, uimataitotesti ja toimistokäyttäytymistä.
TJ 346 - Ampumista.
TJ 345 - Ampumista.
TJ 344 - B-luvan ajonäyte ja majoittumisharjoitus KYLMISSÄ olosuhteissa.
TJ 343 - Majohajon purku.
TJ 342 - VLV
TJ 341 - VLV
TJ 340 - Leppoisa ampumaratapäivä. Paseihin tutustumista ja pakkausta.
TJ 339 - Alokasleirille Syndaleniin. Mm. ensiapua ja suksikoulutusta.
TJ 338 - Hiihtoa, tetsausta ja telttarallia.
TJ 337 - Kessiä, telluja ja poteronkaivuuta.
TJ 336 - Puolustusammuntaa ja pasikyydillä takaisin Santikseen.
TJ 335 - VLV
TJ 334 - VLV
TJ 333 - Paukuttelua ampumaradalla ja pällitestit
TJ 332 - Käsikranaattitreeniä ja kovan käkrin heittäminen.
TJ 331 - Napalmikokemuksia ja nassen kanssa kyynelkaasukonttiin.
TJ 330 - Hyökkäysammuntoja Kissalammella.
TJ 329 - Puolustusammuntoja rynkyllä + KESsin harakin ampuminen
TJ 328 - VLV
TJ 327 - VLV
TJ 326 - Lenkkiä, kuntopiiriä ja kertauskoulutusta.
TJ 325 - Sotilaan kokeen kymmenen rastia ympäri Santista.
TJ 324 - Sulkeisia ja valan harjoittelua.
TJ 323 - Alokkaasta kaartinjääkäriksi
TJ 322 - HL
TJ 321 - VLV
TJ 320 - VLV
TJ 319 - Spol-voimankäytön teoriaa ja täysvarustarkastus.
TJ 318 - Johtajatehtävärata ja hätävarjelutreeniä.
TJ 317 - Voimankäyttötreeniä rynkyn kanssa ja lyhkäinen hiihtomarssi.
TJ 316 - VK-koulutusta rk:n kanssa sekä taistelutilanne-ensiapua.
TJ 315 - Kuljetus- ja hallintaotteiden harjoittelua koko päivä.
TJ 314 - Ampumataitotesti, lenkki ja sählyä.
TJ 313 - Sohjofutista ja hankiultimatea.
TJ 312 - Jokunen hassu oppitunti ja rötväilyä päälle.
TJ 311 - Taisteluensiapuoppitunti ja pamppuharjoittelua.
TJ 310 - P-kauden päätöstilaisuus, valokuvaus ja koulutusvalinnat selville.
TJ 309 - Kimpsujen ja kampsujen pakkaamista.
TJ 308 - Muutto kuljetuskomppaniaan, info-oppitunteja.
TJ 307 - VLV
TJ 306 - VLV
TJ 305 - Autokoulun teoriatunteja ja tutustumista kuorma-autoihin.
TJ 304 - Autokoulua ja kävelylenkki.
TJ 303 - Ajoonlähtötarkastuksen harjoittelua ja 15 kilometrin hiihtomarssi.
TJ 302 - Sulkeiset ja lähitaistelukoulutusta.
TJ 301 - HL
TJ 300 - VLV
TJ 299 - VLV
TJ 298 - Lähiammuntojen lisäksi jatkettiin C-kurssin teorioita.
TJ 297 - Oppitunteja ja perävaunun kytkentätreeniä.
TJ 296 - Ampumaratapäivä.
TJ 295 - Lähiammuntaa ja tällä kertaa ennakoivan ajamisen oppitunteja.
TJ 294 - Sulkeiset, pyykinvaihto, asehuolto, juoksulenkki ja kuntopiiri.
TJ 293 - VLV
TJ 292 - VLV
TJ 291 - Maastoajon teoriaa sekä tutustuminen masiin ja SK:hon.
TJ 290 - Aketuksen perusteita sekä ensimmäinen kuormuriajotunti.
TJ 289 - Ammattipätevyysoppitunnit alkoivat.
TJ 288 - Lisää asutuskeskustaistelun perusteita.
TJ 287 - Ajotunti, C-teoriakokeen läpäisy ja juoksulenkki.
TJ 286 - VLV
TJ 285 - VLV
TJ 284 - Ammattipätevyyskoultusta ja masien kanssa räpeltelyä.
TJ 283 - Tetsausta lumisohjossa sekä C-käsittelykokeen harjoitelua.
TJ 282 - Ammattipätevyyskoulutuksen ensiaputunnit.
TJ 281 - Peruutusharjoittelua, tetsausta ja aketusta Helsinki-simussa.
TJ 280 - JL
TJ 279 - VLV
TJ 278 - VLV
TJ 277 - JL
TJ 276 - Ammattipätevyysoppitunteja.
TJ 275 - Käsittelykokeen ryssiminen ja aketusta.
TJ 274 - Sauvakävelyä ja peruutusharjoittelua.
TJ 273 - Koulutusta kuljetuskeskuksen käytännöistä.
TJ 272 - Maastoajoleirin valmisteluita.
TJ 271 - VLV
TJ 270 - Maastokuorma-autoilua Vesivehmaalla.
TJ 269 - Lisää maastoajelua.
TJ 268 - Vähän maastoajoa ja sitten paluu Santikseen ampumaleirille.
TJ 267 - Ryhmän hyökkäysammunnat Santahaminan Kissalammella.
TJ 266 - Käsittelykoe ja inssi
TJ 265 - Seitsemän koulutusrastia kuljetuskeskuksella la klo 7-22...
TJ 264 - VLV
TJ 263 - Ulkoalueiden siivousta ja suht kova juoksulenkki.
TJ 262 - Ammattipätevyystunteja.
TJ 261 - Ammattipätevyyttä: Tieturva 1 -kurssi.
TJ 260 - Ilmatorjuntakonekivääriä ja esterataa.
TJ 259 - Moottoripainoitteinen ammattipätevyyspäivä.
TJ 258 - VLV
TJ 257 - VLV
TJ 256 - HL
TJ 255 - Ulkoalueiden siivousta ja futista.
TJ 254 - Suunnistusoppia luokassa ja maastossa.
TJ 253 - Ammattipätevyyttä: Työturvakortti.
TJ 252 - Vappuaatto asehuollon, kiipeilyn ja kuntopiirin parissa.
TJ 251 - Taistelua rakennetulla alueella vapun hiljentämässä Santiksessa.
TJ 250 - Ampumaratapäivä komeassa kevätsäässä.
TJ 249 - Pasikurssi alkoi
TJ 248 - Pari oppituntia ja pasiin tutustumista. Illalla vielä sauvakävelyä.
TJ 247 - Rakenneoppia alkuun luokassa, sitten pasilla.
TJ 246 - Ensimmäiset ajamiset ja johtamiset pasilla.
TJ 245 - Pasin rakennekoulutusta.
TJ 244 - VLV
TJ 243 - VLV
TJ 242 - Rakennekoulutusta ja pasin käsittelykokeen harjoittelua.
TJ 241 - Pari oppituntia ja käsittelytreeniä niin ajajana kuin johtajana.
TJ 240 - Rakennekoulutusta.
TJ 239 - JL
TJ 238 - HL
TJ 237 - VLV
TJ 236 - VLV
TJ 235 - Huoltokoulutusta ja ajelua Santahaminassa.
TJ 234 - Huoltokoulutusta.
TJ 233 - Pasiajelua Santiksessa.
TJ 232 - Pasiajelua Santiksessa ja käsittelyradalla.
TJ 231 - Ajelupäivä taasen, välillä vaunuryhmäme pasi käväisi ojassakin.
TJ 230 - VLV
TJ 229 - VLV
TJ 228 - Edelleen Santahaminan kiertoajelua pasilla.
TJ 227 - Huoltotreeniä ja ajelua, vihdoin myös porttien ulkopuolella!
TJ 226 - Pasilla ajelua aina keskustaa myöten.
TJ 225 - Pasiajoa Helsingissä ja Porvoossa.
TJ 224 - Pasileirin valmisteluita.
TJ 223 - VLV
TJ 222 - VLV
TJ 221 - Vaunu mars kohti Hollolan Hälvälää.
TJ 220 - Maantieajoa ympäri Päijät-Hämettä ja maastouria Vesivehmaalla.
TJ 219 - Lahdessa kiertelyä ja muuta pasitreeniä Hälvälässä.
TJ 218 - Maastoajoa sekä "taktista ajoa" Padasjoella.
TJ 217 - Vaunusuunnistusta Lahden ympäristössä.
TJ 216 - Liukastelua rataolosuhteissa ja paluu Santikseen.
TJ 215 - VLV
TJ 214 - Teoriakoe ja rakennekoe läpi, käsittelykoe ei.
TJ 213 - Käsittelytreeniä.
TJ 212 - Käsittelykokeet ja inssit läpi.
TJ 211 - Neppailua...
TJ 210 - Ajotehtävä pakettiauton kera. Kesäyön marssin huoltohommia.
TJ 209 - Ajohomma jatkui lauantai-iltapäivään asti. Hetkeksi lomille...
TJ 208 - ...ja sunnuntaiaamuna takaisin ajopäivystäjäksi.
TJ 207 - Päivä kuljetuskomppanian päivystäjänä.
TJ 206 - Sotilaskotiauton kuskina Loviisassa.
TJ 205 - Henkilöpakukeikkaa Helsingissä.
TJ 204 - Kouluammuntoja ja futista.
TJ 203 - Kouluammuntoja ja futista.
TJ 202 - VLV
TJ 201 - VLV
TJ 200 - Ammattipätevyysajo Scanialla Nurmijärvellä. Miinakoulutusta.
TJ 199 - Lähitaistelua ja miinoja.
TJ 198 - Apinaradalla sykkimistä ja ITKK:n räpeltelyä.
TJ 197 - Lähitaistelua ja ajoneuvojen naamioimista.
TJ 196 - HL
TJ 195 - JL
TJ 194 - VLV
TJ 193 - HL
TJ 192 - Itkorallia helteessä.
TJ 191 - Liukkaan kelin radalla Lahdessa, tällä kertaa kuormurein.
TJ 190 - Ajoneuvojen naamiointia ja lähitaistelua.
TJ 189 - Sulkeiset ja taas esteradalle.
TJ 188 - VLV
TJ 187 - VLV
TJ 186 - HL
TJ 185 - HL
TJ 184 - HL
TJ 183 - Pasien siirtelyä hallipalveluksessa. Kaappi tyhjäksi kuljussa.
TJ 182 - Muutto Kuljusta 2. JK:hon. Kotiutujilla hurlumhei-tunnelma.
TJ 181 - VLV
TJ 180 - VLV
TJ 179 - Leirille (J2T) pasikuskiksi. Hellettä, hikeä ja tetsausta.
TJ 178 - Pasin ajelua case-keikoilla.
TJ 177 - Vähemmän vaunuhommia ja enemmän tetsausta.
TJ 176 - Partioajoa ja caseja pasilla.
TJ 175 - Leirin viimeiset caset ja loppuhuollot.
TJ 174 - VLV
TJ 173 - VLV
TJ 172 - HL
TJ 171 - Reilun 20 kilsan jalkamarssi Santis-Laajasalo-akselilla.
TJ 170 - Henkilösuojaustreeniä maasturin kanssa.
TJ 169 - Lähiammuntoja.
TJ 168 - Pasihommia joukkueen metsämaastohyökkäystreenissä.
TJ 167 - VLV
TJ 166 - VLV
TJ 165 - Järjestyksenvalvojakurssi alkoi.
TJ 164 - Lisää JV-kurssin oppitunteja.
TJ 163 - Järkkärikurssin voimankäyttötreenit.
TJ 162 - JV-kurssin oppitunteja ja koe.
TJ 161 - JV-kurssi pakettiin ja lomien alkamisen odottelua.
TJ 160 - VLV
TJ 159 - VLV
TJ 158 - Pannukuskiksi J3T-leirille. Laskeutumiskoulutusta.
TJ 157 - Ajoneuvosuunnistusta, päiväunet ja yöllä pasiajoa keskustassa.
TJ 156 - Lisää laskeutumista, lepoa ja taas yöllisiä casejä keskustassa.
TJ 155 - Lepoa päivällä, illasta alkaen taas ajoa ytimessä.
TJ 154 - Leiri pakettiin. Vartiovalmiusgines alkoi.
TJ 153 - Gines vartiovalmiusosastossa = armotonta rötväystä.
TJ 152 - Gines vartiovalmiusosastossa = armotonta rötväystä.
TJ 151 - Hikiset sulkeiset ja sählyä.
TJ 150 - Tiedustelukoulutusta
TJ 149 - Tellu- ja KES-kertausta sekä vaunuhommia hyökkäystreenissä.
TJ 148 - KL
TJ 147 - HL
TJ 146 - VLV
TJ 145 - VLV
TJ 144 - Poliisin pitämiä ammattipätevyysoppitunteja.
TJ 143 - Kuormansidontapainoittenen ammattipätevyyspäivä.
TJ 142 - Ammattipätevyysteorioita. Kuormaus- ja rahtijuttuja.
TJ 141 - Rötväilyä
TJ 140 - Lisää ammattipätevyystunteja.
TJ 139 - VLV
TJ 138 - VLV
TJ 137 - Pasikuskina taistelunäytöksessä.
TJ 136 - Liikuntaa ja pitkä päivä pasikuskina taistelunäytöksessä.
TJ 135 - Ammattipätevyystunteja; tiedostava ADR-koulutus.
TJ 134 - Lähinnä rötväilyä.
TJ 133 - Kapun runtupuhuttelu komppanialle ja rättisulkeiset.
TJ 132 - VLV
TJ 131 - VLV
TJ 130 - Kuljetuksensuojaustreeniä vaunun kanssa.
TJ 129 - Ammattipätevyysajoreissu Tampereen suunnalle.
TJ 128 - Leppoisa liikuntapäivä.
TJ 127 - Ammattipäteyysajo masilla.
TJ 126 - HL
TJ 125 - VLV
TJ 124 - VLV
TJ 123 - J4T-leiri alkoi. Voimankäyttöä ja pistooliammuntaa.
TJ 122 - Henkilön- ja kuljetuksensuojauksia pasilla, illalla aketusta Kilossa.
TJ 121 - Caseja Espoossa ja Vantaalla. Pasin ajoa ja vahtimista.
TJ 120 - Pasihommia Lohjalla ja Tuusulassa, yötä myöten takaisin Santikseen.
TJ 119 - Leiri pakettiin.
TJ 118 - Vartiovalmiusgines = rötväilyä.
TJ 117 - Vartiovalmiusgines = rötväilyä.
TJ 116 - Vartiovalmiussosastossa komppahöllipäivänä = rötväilyä.
TJ 115 - Rötväystä ja lenkkeilyä.
TJ 114 - Rötväystä ja suunnistusta.
TJ 113 - Rötväystä ja suunnistusta.
TJ 112 - Pataljoonan perinnepäivän paraatikatselmus.
TJ 111 - VLV
TJ 110 - VLV
TJ 109 - HL
TJ 108 - Pasin kanssa taistelunäytöksessä. Odottelua piisasi.
TJ 107 - Pasin kanssa taistelunäytöksessä. Vielä enemnmän odottelua.
TJ 106 - Pasin kanssa taistelunäytöksessä. Vähemmän odottelua.
TJ 105 - KL
TJ 104 - VLV
TJ 103 - VLV
TJ 102 - Spollejen loppusota alkoi Itä-Helsingissä. Pasihommia lähinnä.
TJ 101 - Maastoetsintää Santiksessa, illalla moottorimarssi Hämeenlinnaan.
TJ 100 - Metsämaastohyökkäystä ja saunaa.
TJ 99 - Pasihommia Hämeenlinnan seutuvilla. KASI-simulaattori käyttöön.
TJ 98 - Taistelua KASIn kanssa, kuolema koitti nopeasti. Vaunuhommia.
TJ 97 - Lauantai-iltapäivästä takaisin Santikseen.
TJ 96 - VLV
TJ 95 - HL
TJ 94 - Hallipalvelusviikko. Vähätöinen ajopäivystys.
TJ 93 - Pikainen traktorikoulutus ja munkkien kuskausta pakulla. Yövapaa.
TJ 92 - Varuskunnan huoltoajo ("Iso-H") Ategolla. Muutto SpolKkiin. YV.
TJ 91 - Taas Iso-H -ajo samalla Ategolla.
TJ 90 - VLV
TJ 89 - Sunnuntaiaamuna ajopäivystämään.
TJ 88 - Pakujen ja maastureiden kuskausta huoltoon ja siltä pois.
TJ 87 - Rötväilyä.
TJ 86 - Rötväilyä ja kunniavartio-osaston kuskaamista henkilöpakulla.
TJ 85 - Rötväilyä.
TJ 84 - Rötväilyä.
TJ 83 - VLV
TJ 82 - VLV
TJ 81 - Rötväilyä enimmäkseen.
TJ 80 - Iso-H -huoltoajo taasen.
TJ 79 - Uusi Scania huoltoon, iltapäivällä kenraalin mappien ajoa pakulla.
TJ 78 - Ammattipätevyysoppitunteja ja synttäripäivän kunniaksi lomille.
TJ 77 - KL
TJ 76 - VLV
TJ 75 - VLV
TJ 74 - Pari pakuajoa.
TJ 73 - Aketuksen perusteiiden treenausta leppoisasti.
TJ 72 - Pasin putsailua.
TJ 71 - Lähinnä rötväilyä.
TJ 70 - Rötväilyä.
TJ 69 - VLV
TJ 68 - VLV
TJ 67 - Reipas juoksulenkki ja ammattipätevyyskokeeseen harjoittelua.
TJ 66 - Leppoisa ajopäivystys.
TJ 65 - Varuskunnan huoltoajo "Iso-H".
TJ 64 - Pasikuskina kadettien vaunukoulutuksessa.
TJ 63 - Pasikuskina kadettien vaunukoulutuksessa.
TJ 62 - VLV
TJ 61 - VLV
TJ 60 - HL
TJ 59 - Alfa-joukkueen J1T-leirille pannukuskiksi. Myrskyn takia kassuyö.
TJ 58 - Vähän vaunuilua ja leppoisaa odottelua.
TJ 57 - Lomille kesken leirin.
TJ 56 - KL
TJ 55 - VLV
TJ 54 - VLV
TJ 53 - Leiripakkailua ja rötväilyä.
TJ 52 - Itkoleirille Isosaareen. Käsittelyharjoittelua.
TJ 51 - Ammuskelua 12.7 ITKK:lla, asehuoltoa ja saunaa.
TJ 50 - Syysmyrskyssä takaisin ensilumiseen Santikseen.
TJ 49 - Rötväilyä ja pieniä kuskihommanakkeja.
TJ 48 - VLV
TJ 47 - VLV
TJ 46 - Rykmentin taisteluharjoitus alkoi. Vaunulla Vantaalle.
TJ 45 - Talvista telttailua, lepiä.
TJ 44 - Iltapäivästä takaisin Santikseen kassulle.
TJ 43 - Päivällä käskettyä lepiä, tosin yöajoa ei sitten tullutkaan.
TJ 42 - Pasin putsailua pakkasessa.
TJ 41 - VLV
TJ 40 - VLV
TJ 39 - Ammattipätevyyskoe.
TJ 38 - KL
TJ 37 - HL
TJ 36 - HL
TJ 35 - HL
TJ 34 - VLV
TJ 33 - VLV
TJ 32 - Itsenäisyyspäivä. Rötväilyä ja iltavapaat klo 14-22.
TJ 31 - Vaunuhommia kukesilla. Kotiutuscooper.
TJ 30 - Pasihommissa halleilla. Lihaskuntotesti.
TJ 29 - Rötväilyä.
TJ 28 - "Valmiudenkohotus" ja loppusodan valmisteluja.
TJ 27 - VLV
TJ 26 - VLV
TJ 25 - Pasilla Niinisaloon loppusotimaan. Poterovahtia.
TJ 24 - Telttaretkeilyä pakkasessa. Rötväystä ja pari poterovahtia.
TJ 23 - Ryhmityksen vaihto, lepiä, kenttähartaus, sodetauko.
TJ 22 - Viimeiset tetsaukset!
TJ 21 - Moottorimarssi takaisin Santahaminaan. Viimeiset vaunuhommat!
TJ 20 - VLV alkaen lauantaiaamuna
TJ 19 - VLV
TJ 18 - Rötväilyä
TJ 17 - KL
TJ 16 - KL
TJ 15 - KL
TJ 14 - JL
TJ 13 - JL
TJ 12 - JL
TJ 11 - KL
TJ 10 - KL
TJ 9 - Rötväilyä.
TJ 8 - Rötväilyä.
TJ 7 - KL
TJ 6 - JL
TJ 5 - VLV
TJ 4 - Tetsarin ja pasivermeiden palautus. Muiden kamojen pakkailua.
TJ 3 - Suurin osa varusteista palautettu!
TJ 2 - Sulkeiset. Kotiutumisjuhla sodessa.
TJ 1 - Kotiutusparaati Hakaniemssä.
TJ 0 - Ohi on 362. Uskomaton fiilis.

Viimeinen viikko

Su-ilta 2.1.

Melkoisen monena sunnuntai-iltana on tässä viimeisen vuoden aikana ehtinyt palata lomilta Santikseen. Fiilikset ovat vaihdelleet neutraalista hivenen haluttomaan, seuraavan viikon ohjelmasta riippuen. Mutta nyt oli toisin. Riitti, kun vähän kuvitteli tuvassa odotettavissa olevien innokkaiden TJ 5-hymyjen määrää, niin johan taittui automatka iloisin mielin.

Ilta kuluikin rattoisasti parin lomaviikon kuulumisia vaihdellen ja ennen kaikkea tulevan viikon kotiutusohjelmaa hehkutellen. Ja voi sitä hyväntahtoisen kuittailun määrää, mitä tutulla poppoolla tuvassa rupesi vanhaan malliin lentelemään... Ei ainakaan ollut hapan naama nukkumaan mennessä, varsinkaan kun kassuöitä oli luvassa enää vaivaiset viisi.


Maanantai 3.1.

Varmaan koskaan aikaisemmin ei ollut kuskien tuvassa ollut tämmöistä sykettä ja säpinää ainakaan aamuseitsemältä. Jotenkin kummassa tetsarin taskujen irrottaminen kiinnosti kuitenkin selkeästi enemmän kuin sen pukeminen, joten ensimmäisenä odottaneen tst-varustepalautuksen pakkailu sujui varsin tehokkaasti. Sitten olikin taas hetki aikaa rötväillä ja heittää hetulaa.

Puolenpäivän molemmin puolin ehdittiin kuulla vähän vääpelin infoa, käydä elokuvasalissa ruksimassa kapteenin johdolla puuduttava palautelomake ja tosiaankin vielä palauttaa tetsarit ja pasikuskivermeet varusvarastolle.

Iltapäivän munkkikahvien jälkeen jatkettiin pakkaamissykkimistä, jonka tuloksena kaappi tyhjeni kummasti. Päivällisaikaan mennessä pahin varustehurlumhei olikin jo ehtinyt vähän hellittää, ja täyteen ahdetut valkoiset vauhtisäkit jököttivät lattialla merkkinä seuraavan päivän 1-luovutuksesta.

Sitten olikin miltei kuukauden tauon jälkeen aika viettää täysivahvuisella tuvalla normaaleita iltavapaita perinteisellä meiningillä. Läpänheittoa, grillivisiittiä, leffan katselua ja sitä rataa... Aikaisen aamun sykkiminen näkyikin sitten siinä, että porukka tuhisi, kuorsasi ja mutisi unissaan jo piakkoin kymmenen jälkeen.


Tiistai 4.1.

Nyt ei sitten ollutkaan aamuseitsemältä säpinää, vaan jotain aivan sen vastakohtaista meininkiä, mutta sulkeisiin oli kuitenkin vääntäydyttävä puoli kahdeksaksi. Pienenä motivaattorina sentään toimi se, että nyt treenattiin kotiutusparaatia varten.

Aamun pimeys, lumi, pakkanen ja muodossa seisominen toivat kyllä eläviä muistikuvia vuoden takaa, mutta nyt meno oli hieman toisenlaista. Johtajista ja kuskeista muodostunut sulkeismuoto veti näillä aamuilla sulkeiset läpi paitsi rennolla, myös yllättävän särmällä asenteella; lyhyet läpänheitot eivät riistäytyneet käsistä, suoritushetkellä oltiin hiljaa, pakolliset aseotetreenit vedettiin nurisematta ja ennen kaikkea tahtimarssi sujui ilman yhtäkään tahdin huutamista. Näin siitäkin huolimatta, että edellisistä sulkeisista oli itse kullakin kuukausia aikaa.

Tai no, sitten kun otettiin viimeiset treenit koko 60:n kotiutujan joukolla, niin taisi se tahtikin välillä vähän seota. Yritä siinä nyt marssia kun 1. JK:n marssimusiikki, edessä marssiva taistelija ja tahdin huutaja olivat kaikki eri tahdissa. Kuten seuraamassa käväissyt luutnantti totesi: tahti oli hyvä ja monipuolinen... Mutta se siitä.
Lyhyen sotkutauon ja hetken rötväilyn jälkeen oli kauan odotetun ohjelmanumeron vuoro. Joukkiotamme ei tarvinnut erityisemmin patistaa raahaamaan täysiä vauhtisäkkejä läheiselle varusvarastolle; se kyllä hoitui muutenkin tarmokkaasti. Varusvaraston ulkopuolella ehdittiin vielä jonottaa tovi jos toinenkin, mutta sekään ei harmittanut. Hymy oli herkässä jokaisella, eivätkä yksikköupseerimme huulenheitot tunnelmaa ainakaan latistaneet.

Varusvarastolla käveltiin sitten taas pitkähkö linjasto läpi, mutta tällä kertaa säkki sentään keveni reitin edetessä. Lopuksi olikin paitsi henkisesti, myös fyysisesti huojentunut ja kevyt olo. Kyllä kelpasi palata kassulle ja suunnata sitten mukesiin syömään. Matkalla ehdittiin myös todeta, että reservin aurinko on uhkaavasti pimenemässä; osittainen auringonpimennys nimittäin kuulsi pilviverhon takaa. Siinä sivussa näyteltiin tietysti myös kolmea sormea eri yksiköiden hymysuisten kuskikollegoiden kesken. Ja enää eivät sormet tarkoittaneet aamukymppejä.

Seuraavaksi vietettiin laatuaikaa kasarmilla molemmilla perinteisillä tavoilla: alkuun oli melkoista hälinää ja hulinaa, ja läppä lensi, ja seuraavassa hetkessä taas hiljaista, kun itse kukin otti päivätorkut. Niiden päätteeksi suunnattiin tien toiselle puolelle sotilaan kotiin, jossa oli eri työnantajien ja koulutuspaikkojen rekrytilaisuus kotiutujille.

Päivällistä ennen ja jälkeen olleen tekemisen määrää kuvastanee se, että tuvassa ryhdyttiin jo väsäämään jousipyssyä ylimääräisestä henkarista ja kengännauhasta... Odottelu päättyi kuitenkin jo 17 aikoihin, jolloin alkoivat 22:een kestävät iltavapaat.

Niiden aikana tuli pyörähdettyä kotosalla, ja mukaan tarttuivat nyt myös siviilivaatteet. Olihan nimittäin aika palata viimeistä kertaa kotoa saarelle!


Keskiviikko 5.1.

Kyllä sitä pikkuhiljaa alkoi enenevässä määrin hoksaamaan, että tämä vuoden mittainen roolipeli alkaa olla ohi. Fiilis oli yhä enemmän innokkaan odottava, ja samalla aika tietysti tuntui kuluvan paaaljon normaalia hitaammin, vaikkakin rennoissa merkeissä.

Edellisillan nukkumaanmeno oli vähän venähtänyt, joten aamiaiselle tuli vääntäydyttyä silmät normaalia enemmän ristissä. Pian seitsemän jälkeen piti lampsia vielä uudestaan mukesille, tällä kertaa elokuvasaliin, jossa kapu piti oppitunnin lähinnä reservikuvioihin liittyen. Sitten olikin aika palata tupaan jatkamaan unia.

Ennen lounasta puettiin taas kotiutumisparaatia varten kuitatut m/05 lumipuvut päälle ja lähdettiin sulkeisiin treenaamaan seuraavan päivän paraatikuvioita. Niiden päätteeksi kapteeni käski meidän mennä samassa muodossa marssien lounaalle, mikä oli ehkä päivän yllättävin uutinen. Edellisen kerran oli tullut marssittua muodossa syömään varmaan kolme kuukautta sitten... Tulipa sitäkin nyt sitten vielä kokeiltua, ja tokihan kotiutuva porukka otti hommaan taas saman rennon särmähkön asenteen.

Iltapäivän ohjelmana oli kotiutusjuhla sotilaskodissa. Lavalle kipusivat alkuun Kaartin soittokunnan varusmiesbändi ja sen perään Lamourettes-tanssiryhmä. Itse juhla oli melko ytimekäs, mutta jopas siitä riittikin jälkikäteen tuvassa juttua. Taas kerran saattoi olla iloinen siitä, että saamme asustaa tällaisella kuski- ja koksukokoonpanolla, sen verran hyvässä hengessä läppä meinaan lensi tälläkin keraa. Kovastakaan kuittailusta ei kuitenkaan oteta hernettä nenään, vaan se ainoastaan lisää vettä myllyyn, niin kuin kuuluukin.

Muonituskeskuksen kuuluisa Kissalammen kalakeitto oli tällä kertaa oikein poikkeuksellisen huono esitys, joten grillivisiitillähän se ilta taas alkoi. Sodekaan ei ollut auki, joten TJ 2 -iltaa täytyi viettää pitkälti tuvassa neppaillen. Vähän väsynyttähän meininki alkoi olla, mutta mitäpä muutakaaan se näillä aamuilla olisi... Illan päättäjäisiksi tapitettiin vielä elokuvaa. Yksi läppäri ja kymmenkunta katsojaa vaativat vähän katsomojärjestelyjä, mutta onneksi intti tarjoaa avuksi mm. kerrossänkyjä.

Torstai 6.1.

TJ 1 -aamuun oli ihan mukava herätä, vaikkei se vielä suuria tunteita herättänytkään. Aamupala, hetken odottelu, ja sitten olikin jo kotiutusparaatin aika.

Kahdeksan pintaan olimme pakkautuneet yläkentällä odottaneisiin tilausajobusseihin. Matka Hakaniemeen taittui talvisen loppiaisaamun pimeydessä, bussin radiosta tulleiden Antti Tuiskun ja Elton Johnin biisien tahdittamana. Hempeän hilpeän tunnelman päätti sitten vähän railakkaammat kommentit saanut Status Quon In the Army Now...

Hiljalleen valkenevien Hakaniemen torin maisemien ja jätkänkynttilöiden tuijottaminen ehti tulla tutuksi, sillä paraatikatselmuksen alkua odoteltiin muodossa seisten puolisen tuntia. Pakkasta oli sentään vain muutama aste, ja vähän väliä päästiin tekemään aseotteita, kun joukkoja ilmoitettiin yhä vain suurempinatsaisille herroille aina kenraalimajuria myöten.

Itse tilaisuus oli puolestaan mukavan ytimekäs; sotilaspastori ja eversti pitivät puheensa ja siinäpä se melkein olikin. Katselmuksen päätteeksi marssittiin Siltasaarenkadun-Unioninkadun lumisohjoista suoraa aina Senaatintorin kupeeseen asti. Mikäs siinä oli rumpujen tahdissa lampsiessa, fiilis oli päivän TJ 1-lukeman mukainen. Bussiletkan paluumatka taittui sujuvasti poliisisaattueessa.

Kassulla porukka ryhtyi innolla viimeisiin aseputsauksiin. Kenttälapiostakin täytyi käydä hinkkaamassa ruosteet pois. Vähän lounaan jälkeen järjestyttiin hetkeksi yläkentälle rykmentin palkitsemistilaisuuteen. Sen päätyttyä napattiin rynkyt ja muut tväl-varusteet kantoon ja käppäiltiin taisteluvälinevarastolle. Menomatkalla ja jonossa ehdittiin muistella vuoden takaista rynkkyjen noutoa, ja paluumatkalla saatettiin taas iloita keventyneestä olosta. Siihenhän päättyi rynkyn mukana raahaaminen! Kotiutuminen tuntui taas astetta todemmalta.

Kuskien ammattipätevyyskoulutuksestakin saatiin viimein todistukset käteen, ja sitten ei auttanutkaan muu kuin mennä taas tupaan heittämään läpyskää ja kuluttamaan aikaa. Ei tuntunut enää punkassa rötvääminenkään samalta kuin ennen; nyt alkoi jo oikeasti olla odotuksen makua ilmassa.

Päivällisen jälkeen käytiin elokuvasalissa pokkaamassa palvelustodistukset. Sellaista Pekka Perusjamppan keskivertoarviointiahan sieltä pukkasi, kuten odotettua. Meillä kuskeilla kun on ollut loppupeleissä vaikka kuinka paljon esimiehiä, ja toisaalta taas ei yhtäkään pysyvää lähiesimiestä, joten aika lottoamistahan tuo arviointi on skappareilla ollut. Jotain kertonee se, että kuskipoppoomme löysin jätkä sai parhaimman kokonaisarvion... Sillekkös sitten seuraavaksi nauraa hörötettiin. Mutta pääasia on se, että nyt on kädessä paperi, josta selviää, että täysi vuosi on näissä hommissa viihdytty.

Ilta kului perinteitä kunnioittaen: sodea, grilliä, suihkua, leffaa ja sitten vähitellen nukkumaan. Huomenna ohjelmassa viimeiset varuspalautukset ja reserviin siirto!

***
TJ 0 -päivän meininkejä ja ohi on -fiiliksiä on luvassa viikonlopun jälkeen, kunhan risteilyt on risteilty.