Kranaatinheittoa ja odottelua

Kolmen leiriyön ja kahden kotiyön jälkeen koitti taas paluu kasarmiarkeen. Siisti, taistelujakkaran kokoinen pinkka taiteiltiin päiväpeitteestä kello 21, pinkka- ja punkkatarkastus oli kello 21.15, sen jälkeen iltatoimet ja sitten yksikössä hiljaisuus kello 21.45. Herätys aamulla kello 5.45, ohjatut aamutoimet ja melkein viikon tauon jälkeen muonituskeskukseen syömään aamiaista.

Aamupalan jälkeen lähdettiin kiireellä ampumaradalle, jossa piti olla jo 7.30. Taas kerran kiire oli kuitenkin vain odottamaan; ampumaan päästiin jostain syystä vasta 9.30. Ammuimme harjoitusmielessä ampumataitotestin, jossa käytetään myös kääntyviä, vain 3 tai 5 sekuntia esillä olevia maalitauluja. Kummasti tuli hommaan lisää haastetta, kun kellokin oli ensi kertaa mukana. Oma tulokseni oli 7 osumaa 12:sta eli välttävä, mutta kolme osumaa oli niin lähellä taulun laskettavaa aluetta, että ehkä se tulos siitä ensi kerralla paranee.

Maanantaina iltapäivästä oli sitten P2b-kokeena tunnetun persoonallisuustestin vuoro. Se olikin melkoisen puuduttava tehtävä: vastattavia, toinen toistaan oudompia väittämiä oli yli 500. Nämäkin tulokset sitten vaikuttavat parin viikon päästä tehtäviin koulutusvalintoihin.

Tämän viidennen inttiviikon aiheena noin ylipäätään ovat taisteluammunnat. Sama setti ilmeisesti pidetään monessa paikassa leirin muodossa, mutta meillä ollaan mukavasti yöt kasarmilla. Kummasti sitä jaksaa paremmin touhuta täydessä varustuksessa ja toisaalta seisoskella talvikelissä, kun tietää pääsevänsä illaksi sisään LVI-olosuhteisiin. Koko viikon lounaat ja päivälliset syödään kylläkin pakista ulkosalla. Mikäs siinä noin muuten, mitä nyt annoskoot tahtovat kentällä syödessä jäädä turhan pieniksi.

Joukkueemme koulutusaihe tänään tiistaina oli käsikranaatti. Alkuun heitettiin vielä heittoharjoitus, sitten heitettiin räjähtävä harjoituskranaatti ja lopuksi kova sirpalekäsikranaatti. Ennakkoon kuvitelin, että käsikranaatin heittäminen olisi jännittänyt enemmänkin kuin ensimmäiset ammunnat aikanaan, mutta homma oli sen verran selvää ja olosuhteet niin turvallisia, ettei homma loppujen lopuksi erityisemmin jännittänyt. Itse heitto tehtiin mäen päällä olevasta poterosta alamäkeen, ja ennen suoritusten alkamista jokainen harjoitteli myös heitonjohtajan käskyjen mukaisen toiminnan mahdollisessa vaaratilanteessa. Käytännössä tämä tarkoitti lyhyeksi jääneen heiton tapauksessa heittäytymistä poteron pohjalle suojaan, ja jalkoihinputoamisen tapauksessa nopeaa poterosta pois ponnistamista ja alamäen kierimistä.

Iltapäivällä aloitettiin ensi viikon valaan valmistautuminen pienillä sulkeisilla, jotka käytännössä olivat laulutreenit. Erästä valatilaisuuden virttä treenattiin SA-INT meiningillä toistamalla, toistamalla ja vielä kerran toistamalla. Alkuun kaikille outo virsi kuulosti varsin kauhealta, mutta parinkymmenen kerran jälkeen mölinän sentään tunnisti jo lauluksi...

Vaan nytpä suihkuun, sitten pinkkaa tekemään ja reilun tunnin päästä nukkumaan. Huomenna luvassa suojelukoulutusta eli mm. kaasunaamarin käyttöä.