Aukkiin vai kuljuun?

Kas siinä vasta pulma. Periaatteessa kumpikin kiinnostaisi, mutta kuljetuskomppania nyt vain sattuu olemaan se ehdottomasti kiinnostavampi vaihtoehto. Osittain tunnetasolla, osittain esimerkiksi vertaisarviointien perusteella hommaa vain tahtoo mutkistaa se, että kovin monen muun mielestä meikäläisen pitäisi ilman muuta mennä aukkiin. "Sä oot ihan liian fiksu kuljuun" ja "kyllähän sä nyt vänrikkinä kotiudut" –tyyppisiä lausahduksia on tullut kuultua kerran jos toisenkin sekä siviilissä että intissä.

Erilaisten kokeiden ja suoritusten perusteilla muodostuneita valintapisteitäni en ole läheskään kaikkia vielä edes nähnyt, mutta veikkaan, että ne ovat vähintään kohtuullisia. Ja sekin taas on omiaan kallistamaan "ensisijaisesti Puolustusvoimien joukkotuotantotarpeen" määräämää valintavaakakuppia kohti aukkia.

No nyt ehkä ihmettelet, että mikä siinä aukkiin menossa oikein mättää…Varusmiesjohtajuuden tuomasta johtaja- ja koulutuskokemuksesta on varmasti hyötyä vaikkapa työelämässä. Reservin alikersantti tai jopa reservin vänrikki näyttää CV:ssä kaartinjääkäriä tai korpraalia paremmalta. Ja ihan varmasti AUKin ja johtajakauden myötä olisi luvassa vaihtelevaa touhua ja monenlaista haastetta loppuvuodeksi. Totta joka sana, minunkin mielestäni. Eikä siinä mahdollisessa AUKkin menossa mikään mättäisikään, ellei tarjolla olisi raskaan kaluston kuljettajakoulutusta.

Kuljetuskomppanian hommat kiinnostavat kolmesta syystä: 1) Ne nyt vain ihan oikeasti sattuvat olemaan tällaisen pienestä asti kulkuneuvoista kiinnnostuneen liikenneteekkarin mieleen. 2) isojen autojen ajokokemus ei palokuntatouhuissa olisi ollenkaan pahitteeksi. 3) Raskaan kaluston kuljettajan ammattipätevyyskoulutus ja käytännön ajokokemus olisivat varsin arvokas lisä tulevan liikenne- ja tietekniikan diplomi-insinöörin pitkälti teoreettisiin opintoihin. Jos AUK tai RUK näyttävät CV:ssä hyviltä, niin uskon kyllä, että kuorkkikuskin ammattipätevyyskoulutus ja toimiminen sotilaskuljettajana ovat liikennealalla ihan hyvää CV:n sisältöä nekin.

Palokuntanuorten touhuissa olen jo ehtinyt koulutus- ja johtamiskokemusta jonkin verran saamaan, ja uskoakseni VPK:ssa tulen sitä saamaan jatkossakin.Samoin opinnotkin tullevat sisältämään erilaisia johtamisopintoja. Sen sijaan vankkaa käytännön kuljettajakoulutusta ja –kokemusta en käytännössä varmastikaan tule siviilipuolella saamaan. Siksi sinne kuljuun siis halajan.

Olen tuonut halukkuuden esiin aikanaan niin kutsunnoissa, ennen palvelusta kotiin postitetussa kyselypaperissa kuin tulopäivänä joukkueen kouluttajan haastattelussakin. Olen ilmoittaunut apukouluttajalle, joka taannoin kirjasi joukkueemme alustavasti kuljusta kiinnostuneiden nimet ylös. Tänään oli joukkueen (apu)kouluttajan haastattelu, jossa edelleen toin halukkuuden esiin. Ja kyllähän se kuljetuskomppania sinne viralliseksi ykkösvaihtoehdoksi päätyi. Mutta heti kakkosvaihtoehtona polttelee se johtajakoulutus… Ja kun se oma halukkuus on vain yksi osatekijä näissä valinnoissa, niin kaikki on mahdollista. Vielä ennen valintojen tekemistä ja niiden julkistamista on luvassa komppanian päällikön haastattelu. Kun siellä vielä kerron kapteenille selkeästi kiinnostuksestani, olen tehnyt kaiken voitavani. Viikon päästä pitäisi sitten olla selvillä, että kuinka kävi.