Lyöntejä naamaan ja potkuja munille

Ja lunta vaan sataa... Ei ainakaan pääse unohtamaan, että on todellakin tullut inttiin talven saapumiserässä… Tänään iltapäivällä tosin koin ensimmäistä kertaa palvelusaikanani sellaisen ihmeen, että tuuli ei tuntunut naamassa kylmältä… Kevään merkki kenties?

No, eipä tässä mitenkään liian keväinen olo vielä ole. Ei ainakaan aamulla ollut, kun seisoskelin jokusen tovin tuulessa ja tuiskussa johtajatehtäväradan jonossa. Tuolla aamupäivän rastiradalla testattiin toimintaamme erilaisissa armeijamaailmaa enemmän tai vähemmän liippaavissa tilanteissa. Case-rasteilla ei niinkään toimittu varsinaisesti johtajina, mutta tilanteet vaativat määrätietoista toimintaa ja välillä tiukan asiallisena pysymistä.

Lounaan jälkeen olikin sitten SPOL-kurssin ensimmäisten voimankäyttöharjoitusten vuoro. Aiheena oli hätävarjelu. Harjoittelimme monenlaisia perusasioita kuten puolustusasentoa, pysäyttävää lyöntiä nenän seudulle, potkaisua haaraväliin, etäisyystekniikkaa eli poistönäisyä, lyöntien estämistä, kuristusotteesta vapautumista sun muuta vastaavaa… Välillä touhuttiin nyrkkeilyhanskojen ja suojatyynyjen kanssa, välillä vain iskuja “maalaillen”.

Reilut pari tuntia siinä sykittiin enemmän tai vähemmän, ja kyllähän sitä pieni hikikin jo pintaan pukkasi. Toivottavasti lihasmuistiinkin ehti jotain pientä muistijälkeä jäädä, vaikka eipä näitä taitoja mitenkään erityisemmin tee mieli päästä tositilanteessa kokeilemaan... Mutta ihan mielekästä harjoitteluahan tuo oli, mikä näkyi jo siitäkin, että porukka oli harjoituksessa mukana ihan hyvässä hengessä ja “hereillä”.

Illan iloinen yllätys oli parin tunnin vapaa-aika. Huomenna pääsemmekin sitten taas ulkoilemaan sukset jalassa.