Keväisen pääsiäisviikon koulutuksia

Kevät on saapunut myös Santahaminaan. Lämpötila on päivisin ollut plussalla, ja vesisateet ovat entisestään nopeuttaneet lumen muuttumista loskaksi ja vedeksi. Maiharien vedenpitävyyttä on päästy testaamaan esimerkiksi mukesiin marssittaessa, koska heti kuljun pihasta lähdettäessä mennä läiskytetään iloisesti ison vesilätäkön poikki.

Sunnuntainen kesäaikaan siirtyminen puolestaan teki sen, että aamiaiselle kokoonnutaan taas vähän aikaa aamun pimeydessä, mutta vastaavasti iltavapaiden valoisuudesta tulee kyllä väistämättä keväinen olo.

Käydäänpäs sitten viikon tapahtumat vaihteeksi ihan kronologisessa järjestyksessä läpi.


Maanantai 29.3.

Harmaa päivä räntäkuuroineen kuvasi hyvin päivän yleistä vireystilaa. Ammattipätevyyskoulutuksen aamupäivän aiheena oli terveellinen ruokavalio ja levon merkitys. Oppitunneilla jaariteltiin niitä jo peruskoulusta tuttuja juttuja, ja lopuksi tehtiin vielä "ryhmätyöt", joissa tehtävänä oli käytännössä tiivistää aiheidet pääkohdat paperille. Ja jokainen ryhmä joutui tietysti lukemaan lähes identtiset vastauksensa läpi... Hohhoijaa.

Iltapäivällä siirryttiin ulos, jossa räntäsade onneksi laantui heti alkuunsa. Yhtenä koulutusaiheena oli ajoneuvojen taulukkohuollot. Käytännössä kävimme kohta kohdalta läpi Masin huoltokirjasta löytyvän A-huollon, joka koostuu pitkälti erilaisista tarkastuksista, ja suoritimme sen ryhmissä kohta kohdalta vieressä seisoneille kolmelle masille.

Toinen aihe oli perävaunujen kytkentä. Tällä kertaa erityistarkastelussa oli jo tutun vetokytkimen sijaan mm. Masista löytyvä vetokoukku sekä Duomatic-paineilmaliitin. Silmäilimme myös polttoaine-, ja vesisäiliöperävaunuja sekä tutustuimme jantteriperävaunun kohdalla vetosilmukan vaihtamiseen.

Iltapäivän aiheet olivat sinänsä toki oikeaa asiaa, mutta kylmän kosteassa kelissä muutaman tunnin kestävä seisoskelupainoitteinen isohkolle joukolle tapahtuva opetustuokio ei ehkä ollut se kaikkein innostavin opetustapa. Niinpä jotkut intoutuivat tekemisen puutteessa hieman perseilemään, ja sen kunniaksi joukkueemme saikin ennen iltavapaiden alkua jonottaa AU-tupaan, ja mennä särmällä toimistokäyttäytymisellä juttelemaan joukkueemme alikessun kanssa... Näin ollen iltavapaat alkoivat tunnin totuttua myöhemmin. Että se siitä kuljun lepsuudesta ;)  Juttutuokio oli kylläkin ihan rento, ainakin niiden osalta, jotka olivat käyttäytyneet mallikkaasti, joten eipä tuo nyt sen kummemmin jäänyt mieltä kaihertamaan.


Tiistai 30.3.

Kakkosjoukkue pakersi ammattipätevyyskoulutuksen parissa, joten tiistaina oli ykkösjoukkueen vuoro lähteä tetsaamaan. Olin jo taannoisen hiihtomarssin jälkeen elätellyt toiveita, että lumipuku ja pakkassaappaat olisivat historiaa ainakin alkuvuoden osalta, mutta ei. Taas kerran ne sai laittaa sinne lusun ja tetsarin alle. Päivän aiheena oli ryhmän puolustus. Aamu alkoi pirteästi Saharassa, jossa kerrattiin etenemistä syöksyen ja ryömien. Ja kyllä, se keväinen lumisohjo oli märkää.

Kertaavan koulutuksen edetessä siirryimme läheiselle mäennyppylälle, teimme nopsasti lumesta makuupoterot tuliasemiksi, ja seuraavaksi metsikössä alkoivatkin kajahdella vuoron perään asemaan, vaihtoasemaan, suoja-asemaan... Kun siinä sitten oltiin niiden tahdissa aikansa sykitty, siirryimme Saharan toiselle puolelle, muonituskeskuksen pihaan maastoruokailemaan.

Ruokailun jälkeen palasin muutaman muun uuden kuskin kanssa yksikköön ja lähdin peruutuskentälle ajotunnille. Ajokkina oli taas sama Scania ja sama tuttu keskiakseliperävaunu, ja tunnin aiheena tulevan C-ajokokeen käsittelytehtävään kuuluva kulmaan peruutus. Jottei homma olisi ollut liian helppoa, meikäläiselle sattui tietysti pisin kouluauto ja pitkäaisaisin kärry, mutta mikäpäs siinä. Hyvähän se vaan on koetilannetta hankalammalla yhdistelmällä harjoitella.

Loppujen lopuksi kulmaan peruuttelu meni melkeinpä paremmin kuin usklasin odottaa. Kaikki vastaan tulleet ongelmakohdat ratkesivat suhteellisen pienillä korjausliikkeillä, tosin helppoahan siinä oli korjailla, kun opettaja oli aina tarpeen tullen neuvomassa. Mutta olipa kyllä oikein mukava olla koulutuksessa, jossa huomasi koko ajan oppivansa uutta: kärryn liikkeiden hallinassa alkoi vähitellen olla enemmän ja enemmän ideaa, kuten opettajakin jossain välissä totesi. Silti on pakko myöntää, että kyllähän tuo homma sitä treeniä ja rutiinia edelleen kaipaa. Ratin pyörittämissuunnat erilaisissa tilanteissa kärryn kanssa eivät vielä tule selkärangasta, vaan niitä täytyy edelleen vähän miettiä. Mutta jäipähän ainakin tunnin jälkeen sellainen fiilis, ettei se tuleva koe mikään mahdoton ole. Tosin ei kyllä mikään läpihuutojuttukaan.

Ajotunnin jälkeen palasin yksikköön, jossa päivystäjä käski kiskoa taisteluvarustuksen takaisin ylle ja suunnata Espoo-simulaattoriin. Joukkueemme oli siirtynyt sinne opettelemaan puolustuksen asutuskeskusversiota. Keräilin kuivauskaapista lumipuvun, lusun ja tetsarin, ja tälläydyin valmiiksi. Lähdin sitten erään kohtalotoverin kanssa tallustelemaan läheistä Espoo-simulaattoria kohti, mutta montaa metriä emme olleet yksikön pihasta pois päässeet, kun joukkueen kouluttaja jo tuli pakulla vastaan ja käski palata takaisin yksikön pihaan. Ehdimme juuri sopivasti kuunnella loppupalautteen, ja sitten olikin jo aika keventää taisteluvarustus pois... Loppuiltapäivä sujui leppoisasti opetusvideon ja asehuollon parissa.


Keskiviikko 31.3.

Tänään oli taas ammattipätevyyskoulutuksen vuoro. Päivän teemana oli ensiapu. Ehdimme luonnollisesti käydä hätäensiapua läpi paitsi teoriassa, myös melko monipuolisesti käytännössä: Oli kylkiasentoa, elvytystä, tajuttoman tutkimista, painesidettä, sokkipotilasta, sairauskohtauksen saanutta, nilkan nyrjäyttänyttä... Yhdeksän hengen kolaroineen pakun evakuoimisharjoituskin mahtui mukaan. Hyvin pitkälti oli tietysti palokuntalaiselle tuttua asiaa, ja näin ollen paikoin pitkästyttävää touhua, mutta loppujen lopuksi ihan mielekäs ja hyödyllinen koulutuspäivä.


Huomenna lomille.