Uusi komppania, uudet kujeet

Viime torstai oli pakkauspäivä. Heti aamiaisen ja pyykinvaihdon jälkeen aukkiin, kuljuun ja muihin yksiköihin siirtyvät alkoivat tyhjentää kaappejaan. Varusteet sullottiin isoon valkoiseen pyykkisäkkiin ja isoon selkäreppuun, ja, ihme ja kumma, kyllä ne niihin tosiaan mahtuivat. Siitäkin huolimatta, että olen palveluksen mittaan tuonut sillä valkoisella säkillä kaksi kuormaa varusvarastolta kasarmille.

Yksikköön jäävillä oli ohjelmassa oppituntia, joidenkin spollevarusteiden kuittaamista ja sulkeisetkin, mutta sehän ei meitä yksiköstä poistuvia enää koskenut. Niinpä rötväilimme tuvassa koko torstain - mitä nyt välillä täytyi mukesissa käydä syömässä.

Koska myös yksikköön jäävillä vaihtuivat joukkueet, ryhmät ja sitä kautta tuvatkin, myös heillä oli iltaa kohden sama pakkaamisrumba edessä. Tupaan ei paljoa vapaata lattiapintaa jäänyt, kun kaikki kaksitoista noin kuutiometrin kokoista pyykkisäkkiä ja toinen mokoma intin isoja selkäreppuja oli saatu pakattua. Niinpä mukava P-kauden tupaporukkamme taitteli viimeistä kertaa pinkat melkoisen säkkiröykkiön keskellä.

Perjantaina oli sitten muuton vuoro. Eikä milloin tahansa perjantaina, vaan tosiaankin heti aamulla. Kun 2. JK:n aamiaisaika koitti, yksikköä vaihtavat menivät yhdessä muodossa ensimmäisenä syömään. Siitäkin huolimatta yli puolet tarjottimelle lappamastani aamiaisesta päätyi biojäteastiaan, sillä sen verran nopsasti linjastoon -käsky kajahti. Ei muuta kuin takaisin kassulle, reppu selkään, painava ja erittäin epäergonominen pyykkisäkki kantoon ja vielä rynkky kaulalle. Seuraavassa hetkessä olinkin jo pihalla rojuineni kuljetuskomppaniaan siirtyvien muodossa. Kello lähestyi vasta aamuseitsemää.

Pyykkisäkit pääsivät onneksi kuormurikyydillä kuljetuskomppanian kasarmille. Kuljun päässäkään ei turhia aikailtu: oman tuvan paikantaminen, ase kaappiin omalle paikalle, reppu tupaan, pikainen punkan valinta, pyykkisäkin raahaaminen pihalta tupaan, ja siinähän se muutto jo melkein olikin. Seuraavaksi alkoi kaapin täyttäminen ja järjestäminen tks-kuntoon. Kun siinä tavaroita sulloessani ja nallepukua viikatessani vilkaisin kelloon, oli taas aika yllättyä: se näytti vasta kahdeksaa. Mutta kaipa se lounasaikafiilis selittyy poikkeuksellisen tehokkaalla aamulla, vajaan aamiaisen aiheuttamalla nälällä ja ulkona vallinneella keväisen kirkkaalla auringonpaisteella.

En tiedä, olisiko muuttaminen tuntunut oudommalta, jos kuljetuskomppanian kasarmi olisi samanlainen kuin 2. JK:lla. Voisi ainakin kuvitella, että olisi hassua katsoa ja kulkea samanlaisia käytäviä, mutta olla kuitenkin eri naamojen ympäröimänä ja asustaa eri puolella rakennusta. Mene ja tiedä. Tällä kertaa näitä hassuja fiiliksiä ei päässyt tulemaan, vaan muutto tuntui todella muutolta. Kuljun kassu on nimittäin monin tavoin aivan erilainen paikka olla ja asustaa.

Siinä missä 2. JK sijaitsee avaran kentän laidalla, kuljetuskomppanian pihan puoli on pieni ja verrattain varjoisa. Kuljun käytävät ovat huomattavan paljon kapeampia, mutta sisätiloja on toisaalta rempattu hiljattain. Kun tupien ovia yleisesti pidetään päivisin aina auki, kun tuvassa ollaan, niin kuljussapa hyvin ääntä eristäviin oviin on laitettu pumput, jotka vetävät ne kiinni. Järjestymisaikamääreisiin tulikin heti uusi homma: kakkosella joku menee pitämään ovea auki levossa seisten, ja minuutilla napsahtaa tietysti asento. Tupien lähtöjärjestykselläkin on oikeasti väliä, sillä käytävä on kapea ja toisen puolen tupien ovet vielä aukeavat käytävän puolelle.

Ja toki se tupa, tarkoitetaanpa sillä sitten huonetta tai siellä asustavaa ryhmää, oli sekin taas uudenlainen. Huone on ensinäkin tuntuvasti edellistä isompi, mutta 12 jampan sijasta meitä asustaa siellä vain seitsemän. Kerrossänkyjä huoneessa on vain kaksi, loput neljä punkkaa ovat yksittäin. Ja kun 2. JK:ssa noiden 12 miehen täytyi jakaa keskenään 2 pistorasiaa, niin kuljussa meillä on 10 töpseliä seitsemälle ukolle.

Uusi tupaporukkani vaikutti ihan mukavalta. Juttu lähti luistamaan paremmin kuin aikanaan intin ihka ekana päivänä, mutta tokihan tässä hetken taas saa asustaa, että ryhmä on yhtä hitsautunut kuin edellinen, kaksi kuukautta kasassa ollut porukka ehti olla. Ensimmäinen yhteinen haasteemme oli sovitella yhteen eri komppanioista tulleiden erilaiset käytännöt kaappijärjestyksessä.

Perjantai-iltapäivään mahtui komppanian päällikön, vääpelin ja autokoulun johtajan oppitunnit. Alkuillasta olikin sitten lomille lompsiksen vuoro. Eipä käynyt 2.JK:sta AUK:kiin siirtyneitä tovereita sääliksi; heillä kun oli toinen perättäinen kiinnioloviikonloppu. Terveisiä vaan Koksulle ja Niskaselle ;)

Parkkilupakin tuli muuten perjantaina anottua ja saatua, joten kohta tämä kaartinjääkäri ottaa auton alleen, suuntaa tällä kertaa omin kyydein Santahaminaan ja kokeilee sitten, miten uudessa punkassa tulee uni. Ensi perjantaina onkin sitten määrätty HL (henkilökohtainen loma), joten tällä kertaa saarella täytyy viihtyä vain neljä vuorokautta.