Autokoulua ja ampumista

Aurinko on paistanut siniseltä taivaalta ja tuntunut iltapäivisin jopa lämpimältä. Teiden pinnatkin ovat aurinkoisimmista ja parhaiten auratuista paikoista jopa sulaneet, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat kevättalven tyyliin liukkaaksi jäätynyttä paksua lumi- ja jääröpelöä. Muuten maisemaa hallitsevat edelleen metriset hanget, jotka tarvinnevat vielä muutaman tovin ennen kuin sulamaan pääsevät, varsinkin kun tuolla ulkona satelee taas hiljallen lisää lunta...

Kymmenennen palvelusviikon maanantai ja tiistai ovat menneet juuri niin kuin kuljetuskomppanialta voi odottaakin: ohjelmassa on ollut autokoulua ja ampumista. Täällähän homma menee kutakuinkin niin, että autokoulun ajotunnit ja teoriatunnit ovat ykkössijalla, ja se aika, joka ei niihin mene, täytetään sitten muulla koulutuksella. Päällikkömme arvostaa ampumataitoa, joten rynnäkkökivääritkin saanevat kevään mittaan ulkoiluannoksensa täyteen.

Joukkueemme suuntasikin heti maanantaiaamuna asekäsittelyradalle, jossa ammuttiin ensimmäiset lähiammuntamme. Etäisyys maalitauluihin vaihteli parista metristä vajaaseen kymmeneen, mikä toi uusia vaatimuksia tähtäämiseen; tähtäimet kun on tietysti kohdistettu 150 metriin. Ampumisen ohessa treenattiin symmetristä ampuma-asentoa, lippaanvaihtoa ja häiriönpoistoa. Lounaalle tuli taas vaihteeksi kiire, joten paluumatka kasarmille tehtiin suurimmaksi osaksi juosten. Luotisuojaliivien, aamun pakkasten perusteella puetun villapaidan ja silloin jo lämmittäneen auringon ansiosta pieni hikikin tahtoi pukata pintaan.

Autokoulun puolella ollaan kahlattu sotilaskuljettajakurssin vaatimia teorioita kovaa vauhtia eteenpäin. Aiheina ovat olleet niin perävaunut, kuorman sidonta, renkaat, ajoneuvoyhdistelmien mitat ja massat kuin ajo-, työ- ja lepoaikasäännöksetkin. Pariin kertaan ollaan päästy nauramaan myös 15 vuotta vanhoille ysäri-VHS-opetusvideoille; ei niinkään niiden asiasisällön vaan videoiden tyylin, ihmisten muodin ja vanhannäköisen tekniikan takia.

Tänään iltapäivällä olimme joukkueen voimin käsittelykentällä, jossa treenattiin kevyen keskiakseliperävaunun kytkemistä ja irroittamista sekä kuormansidontaliinan käyttöä. Opetettavia oli nelisenkymmentä, opettajia kaksi, kuormureita kolme ja kuormaliinoja kymmenen, mutta niin sitä vaan muutaman tunnin mittaan jokainen oli peruuttanut kuormurin vetokidan vaunun vetoaisaan, tehnyt muut kytkentäkrumeluurit ja ajanut auton lopuksi irti vaunusta. (Eipä muuten paljoa kuskin penkillä mitään tunne, kun moiseen pikkukärryyn ajaa naksauttaa kiinni, mutta kyllähän se aisa sinne kitaan upposi.) Samoin kuormaliinan käyttöä tuli treenattua sen verran, että irroitti liinan, kiinnitti uudelleen ja raksutteli kireämmälle... ei ehkä ollut järin tehokas iltapäivä, mutta kai sitä muitenkin suorituksia katsellen jotain tuli opittua.

Huomenna onkin sitten ampumaratapäivä. Liikennepettajakapasiteetti taitaa mennä huomenna kokonaan II-vaiheen arvioivien ajojen kanssa, mitä aikas monella on ajettavana, joten saas nähdä napsahtaako meikäläiselle vielä tällä viikolla yhtään kuormuriajotuntia.  Kyllä sitä vähitellen olisi hauska päästä ajamaan vähän tämän iltapäivän muutamaa metriä enemmän...