Ensimmäinen viikko kuljetuskomppaniassa

Nytpä on ensimmäinen viikko kuljussa takana ja kolmen päivän vapaat edessä. TJ-lukemassakin paukkuvat kohta sataset; viikonloppuna mennään "jo" alle 300:n. Niinpä voin nyt hyvillä mielin hetken muistella viime päivien tapahtumia ja yrittää samalla vähän vertailla kuljun meininkiä 2. JK:ssa  vietettyyn P-kauteen.

Maanantaiaamuna kello 8.00 alkoi autokoulu - mitäpä muuta sitä nyt kuljetuskomppanialta olisi voinut odottaakaan. Aamupäivä vietettiinkin sitten kokonaisuudessaan kotikasarmin luokassa lähinnä PV:tä koskevia ajokortti- ja ajolupapykäliä kahlaten. Kun tunnin sisältö lyhykäisyydessään oli se, että auton ajoon pitää olla sopiva kortti, niin täytyy ihmetellä, kuinka aiheesta saatiinkin jaariteltua tuntitolkulla... Vika ei kyllä yksin ollut liikenneopettajassa, vaan siinä, että hän käytti PV:n sotilaskuljettajakurssin valmista powerpoint-esitystä. Ja se taas oli pitkine lauseineen ja turhine tietoineen ja toistoineen malliesimerkki siitä, millainen opetuskäytössä oleva slideshow ei koskaan saisi olla. No, nyt on nuokin aiheet onneksi käsitelty.

Lounasta varten järjestyttiin pihalle ohjelman mukaan kello 10.50, mutta siitä sitä lähdettiinkin koko uusien kuljettajien konkkaronkka takaisin tupiin korjailemaan useita epäsärmiä punkkia ja roskiksiin jääneitä roskia. Ja kiirehän siinä sitten tuli mukesiin ehtimisen kanssa, joten pääsinpä näin ensimmäistä kertaa palvelusaikanani kokeilemaan tahtijuoksua. Oli muuten itse asiassa jopa hauskaa, tai ainakin mukavaa vaihtelua ainaiseen marssimiseen.

Olkoot esimerkiksi tuo edellinen samalla osoitus siitä, että ei se kuljetuskomppania nyt ihan mikään lepokoti ole; kyllä siellä sotilaallisesta kurista pidetään monessa asiassa kiinni - ainakin näin alkuun - ihan kuten muissakin komppanioissa. Jopa enemmänkin, sillä toistaiseksi olemme esimerkiksi tulleet mukesista myös kootusti muodossa takaisin yksikköön, kun taas vaikka choko-komppaniana tunnetussa  3. JK:ssa tultiin omin päin pois ruokailusta jo P-kaudella. No, 2. JK:ssa olleena tämä muodossa poistuminen ei meikäläistä pahemmin häiritse, joten maltan kyllä odottaa nämä jokuset E-kauden alun päivät, jolloin tuota vielä harrastetaan.

Maanantaipäivää jatkettiin lounaan jälkeenkin sotilaskuljettajakurssin parissa. Yhden oppitunnin jälkeen siirryimme kuljetuskeskuksen läheltä merenrannasta löytyvälle kentälle, joka ajotuntien aloitus- ja myös harjoittelupaikkana tullee vielä tässä kevään mittaan varsin tutuksi.

Lämpötila oli keväisesti nollan tuntumassa, mutta kylmä tuuli puhalsi siinä määrin, että meidät juoksutettiin takaisin komppaniaan hakemaan "gonatakit" eli pakkastakit mallia M/95 päälle. Tässä on taas kuljun positiivisia piirteitä: vaatetuksen järkevyyttä korostetaan sotilaallista ulkonäköä enemmän, mikä ilmenee vaikkapa juuri "gonatakkien" käyttöherkkyydessä. Toki sitä pakkastakkia ollaan 2. JK:ssakin tarvittaessa talven mittaan käytetty, mutta kuljussa asenneilmasto tuntuu kärjistetysti olevan niin päin, että vähänkään kylmemmällä ulkona touhutessa käytetään gonatakkia ja ollaan vain tarvittaessa käyttämättä.

Raittiin merituulen maustamalla oppitunnilla tutustuttiin ajo-opetuskuorma-autoihin. Auto varusteineen ja luukkuineen kierrettiin suht tarkasti läpi, ja samalla käsiteltiin ajoonlähtötarkastukseen kuuluvat asiat. Ja siinäpä se maanantain anti alkoi pitkälti olla. Päivällisen ja siivouspalvelun jälkeen koitti vapaa-ajan vuoro. Ja  se koitti muuten virallisesti ottaen etuajassa, jo vähän viiden jälkeen.

Kuljussa iltavapaat ovat alkaneet tähän asti joka ilta etuajassa, jo siinä viiden-puoli kuuden välillä. Ja hyvä niin, kun sipa on kerran tehty ja siisteystarkastukset läpi, niin mitäs siinä enää viivyttelemään. Ja on varmaan melkein sanomattakin selvää, että saarelta voi iltavapailla lähteä pois. 2.JK:n kasvatista tämä tämmöinen on vaan aika uuden ja hienon tuntuista, kun pari kuukautta olin tottunut ennemmin siihen, että vapaa-aika alkoi joskus paljonkin ohjelmaan merkityn klo 18  jälkeen. Ehkä pienenä puolustuksena on se, että 2.JK:ssa oli P-kaudella 270 alokasta, kun taas KuljK:ssa on varusmiehiä vain noin 90, mutta paljoa ei sillä verukkeella saa anteeksi, koska 2.JK:ssa myös johtajavahvuus (vaikuttaa esim aseiden laskemisen ja siisteystarkastusten kestämiseen) oli aivan toista luokkaa.

Tiistaiaamuna jatkettiin taas autokoulun teorioilla, ja aiheena oli tällä kertaa toiminta liikenneonnettomuuspaikalla. Odotin tuntia lähinnä pelonsekaisin tuntein, sillä muistissa olivat edellispäivän ajokorttilöpinät sekä saman aiheen käsittely aikanaan siviiliautokoulussa. Sieltä muistan, että mieli olisi tehnyt mennä itse pitämään oppituntia, kun palokuntataustani turvin liioittelematta tunsin osaavani asiat opettajaa paremmin. Mutta pelko osoittautui tällä kertaa turhaksi, sillä kuljun liikenneopettaja yllätti positiivisesti: hänellä oli homma ensiavun uusimpia ohjeita myöten hanskassa. Niinpä oppituntia oli suorastaan ilo kuunnella, vaikka sen sisältö olikin ennestään tuttua.

Iltapäivällä yksikön vääpeli piti oppitunnin päivystäjän hommista; kuljussa kun päivystäjätkin ovat kaartinjääkäreitä eivätkä alikkeja. Päivystäjän pöydällä asiointi on kuljussa muuten ollut mukavan suoraviivaista. 2.JK:ssa tuli harjoiteltua jonottamista, puhuttelu-esittely-asia -käyttäytymistä ja päivystäjäkin pääsi tarkastamaan kenkien lankkipinnan, mutta kas kummaa, tuon takia 2. JK:n iltavapaiden sodekäynnistä saattoi kulua pahimmillaan melkoinen osa päivystäjän jonossa mennen tullen seisoskellessa. Sen sijaan KuljK:sta kun lähden sodeen, merkitsen pöydän ohi mennessäni itse itseni listaan ilman sen kummempia pokkurointeja ja tullessa kirjaan itseni palanneeksi. Helppoa ja nopeaa.

Päivystäjätunnin päätteeksi pidettiin pelastautumisharjoitus, ja sen jälkeen oli vuorossa ennakolta hieman huvittuneisuutta aiheuttanut palvelus: kävelylenkki. Niin sitä sitten smurffipuvuissa käppäiltiin AUKin ympäristössä lyhyt lenkki keväisessä suojasäässä. Halukkaat saivat sentään juosta, mutta itse päätin tällä kertaa flunssan rippeitteni kanssa pysytellä kävelevien muodossa. Olipahan samalla taas uusi inttikokemus.

Sotilaskuljettajalta sanotaan vaadittavan oma-aloitteisuutta, ja sitä pääsee kuljussa harjoittelemaan hyvin muun muassa autokoulun ajotuntilistoja seuraamalla. Omat ajotunnit täytyy käydä päivittäin tsekkaamassa autokoulun ilmoitustaululta, ja on itse huolehdittava siitä, että on määrättyyn aikaan ajotunnilla. Oman nimeni löysin ajotuntilistalta ensimmäistä kertaa auton SA-1510 keskiviikon paperista klo 8:n kohdalta.

Niinpä keskiviikkona aamiaisen ja sitä seuranneen rötväämisen jälkeen tallustelin gonatakki päällä sille samalle ja taas varsin tuuliselle kentälle. Ajotunteja pitämään saapui useampi  TTS:n liikenneopettaja, ja jokaista opettajaa kohden oli kaksi kaartinjääkäriä. Tunnin aiheena oli ajoonlähtötarkastus. Teimme siis pitkälti samat jutut, mitä jo maanantaina käsiteltiin, mutta tällä kertaa pääsimme toki itse tarkistamaan öljyt, koputtelemaan renkaat ja tekemään kaikki muutkin kommervenkit. Tutustuimme myös kouluautoina käytettävän Scania 114G:n kojelaudan nippeleihin ja kaikkeen muuhunkin, mitä autosta tarvitsee ennen ajoon lähtöä tietää.

"Ajotunnin" jälkeen pitikin sitten kaivella kaapin uumenista lumipuku, tetsari ja muut hiihtomarssivarusteet. Vuorossa oli nimittäin Kaartin Jääkärirykmentin keväinen perinne, 15,5 kilometrin Joutselän hiihto, jonka juuret ovat ties missä 1500-luvulla. Sen verran oleellinen perinnetapahtuma oli kyseessä, että oikein Kaartin Pataljoonan komentaja, everstiluutnantti Kalliomaa kävi lähettämässä meidät matkaan. Tarvittava hiihtomatka kertyi hiihtelemällä saaren kiertävää latua kaksi ja puoli kierrosta.

Ennen hiihtomarssille lähtöä oltiin syöty pakkisafkalounas yksikön pihalla, ja homma saatiin hoidettua juuri päivällisaikaan mennessä. Tahti oli siis mallia "kaikille sopiva" ja taukojakin pidettiin riittävästi. Keli oli komean keväinen, aurinko paistoi siniseltä taivaalta, lämpötila oli pari astetta plussalla ja lumi suli melkeinpä silmissä. Latu oli kuitenkin vielä pääosin hyvä, ja paikoin myös sen verran jäinen, että intin sukset luistivat välillä paremmin kuin koskaan ennen. Ilman tetsaria, reppua ja rynkkyä homma olisi ollut suorastaan erittäin hauskaa, mutta niistäkin huolimatta iltapäivä sujui kyllä ihan mukavissa merkeissä.

Tänään torstaina ei sitten mitään autohommia ollutkaan, kun ainoat sen alan teoriat koskivat vain ei-ennestään-C-kortillisia, eikä ajotuntiakaan ollut meikäläiselle merkitty. Herätys oli normaalisti 5.30, järjestyminen ulos aamiaista varten 5.50 ja mukesissa aamupala kuudelta. Sieltä palaamisen jälkeen aamutoimet, ja tällä kertaa vain noin tunnin mittainen rötväystauko. 7.30 aloittelimme lyhyehköt osaamistasonkartoitussulkeiset, ja niiden jälkeen siirryimme luokkaan. Päivän aiheena oli lähitaistelu. Oppitunnin voisi melkeinpä tiivistää niin, että kaikki se, mitä vaikkapa rauhan aikaan soveltuvassa spollekoulutuksessa kiellettiin, onkin toimintatapana sodan ajan lähitaisteluissa. Iltapäivällä ehdittiin vielä sätkiä yksikön pihalla taisteluasentoa, lyöntejä ja potkuja treenaillen.

Ensi viikkolla on luvassa niin autokoulun teoriaa kuin ampumistakin. Ehkäpä sitä tulee myös ajettua ensimmäiset kilometrit intin kuormurilla. Mutta se on ensi viikolla se. Nyt nukkumaan, että jaksaa viettää vapaita tehokkaasti :)