Ammattipätevyyttä ja aketusta

11. palvelusviikko alkoi toisen apupäivystäjän nakilla. Aamuyöllä päivystäjän pöydän takana istuskellessa ja radiota kuunnellessa oli aikaa miettiä, mitähän sitä tänne blogiin tällä kertaa naputtelisi. Mitään kovin tähdellistä ei vaan tullut mieleen; sitä samaa uusien kuljettajien arkista aherrustahan tässä on ollut.

Torstaina oltiin treenaamassa lähiammunnan perusteita ja iltapäivästä oli pari ennakoivan ajamisen oppituntia. Tupamme suoritti normaalin siivouspalvelun ilmeisesti normaalia särmemmin, koska eipä ollut aiemmin tullut kuultua tarkastusta tekevältä alikersantilta yllättynyttä "ohoa" lattian puhtaudesta... Iltavapaatkin alkoivat jo viideltä, joten lähdinpä minäkin vihdoin ja viimein saarelta pois iltavapailla. Kummasti piristi lyhytkin pyörähtäminen palokunnan treeneissä kesken kasarmiarjen.

Perjantaillekaan ei ollut meikäläiselle merkitty ajotuntia, joten pääsin kokemaan palvelusviikon päättävän "täyteohjelman" kokonaisuudessaan. Sulkeiset, varus- ja pyykinvaihto, asehuolto, 7 kilsan juoksulenkki ja tunnin kuntopiiri. Vielä pyttipannut naamaan mukesissa, tupa ja kaappi kuntoon, ja siinähän se viikko sitten olikin.

Jos viime viikolla ohjelmassa oli lähinnä autokoulua ja ammuntaa, niin tämän viikon teema olkoot vastaavasti ammattipätevyyttä ja aketusta*. Kaikille meillehän annetaan vähintään 140-tuntinen EU-direktiivin mukainen kuormurikuskin ammattipätevyyskoulutus, ja tällä viikolla se nyt sitten alkaa. Omalla joukkueellani menee maanantai ja keskiviikko kokonaisuudessaan tuon koulutuksen parissa. Tiistaina ja torstaina alkaakin sitten asutuskeskustaistelun treenaaminen, joten Santiksen Helsinki-simulaattorikin tulee viimein tyypattua. Toivottavasti jollekin päivälle napsahtaisi myös se ensimmäinen ajotunti.

*aketus = asutuskeskustaistelu