Kiirastorstain kiireitä

Alkamaisillaan ollut neljän päivän pääsiäisloma, kuten myös aurinkoinen keli pitivät kiirastorstain mielialaa korkealla. Ennen lomien alkamista täytyi kuitenkin vielä sykkiä tilanteessa jos toisessakin.

Heti kohta aamiaisen jälkeen suuntasin askeleeni taas peruutuskentälle. Ajotuntini oli merkitty alkavaksi kello 7.00, mikä hivenen harmitti, koska tiesin, että koko päivän tetsauspainoitteisesta ohjelmasta ei näin aikaisen ajotunnin takia pääse nipistämään juuri mitään pois... Kouluauto olikin tällä kertaa uusi tuttavuus, vaikka saman perheen Scania toki sekin oli. Herättelin auton uniltaan ja tein ajoonlähtötarkastuksen. Opettaja saapui paikalle juuri kun kaikki oli valmista, ja kohta sitä taas oltiinkin treenaamassa käsittelykokeen kulmaanperuutusta. Tällä kertaa opettaja ei tullut missään vaiheessa sisälle istuskelemaan, vaan tarkkaili ulkona ja antoi tarpeen tullen vinkkejä.

Ajotunnin lopuksi kokeilimme harjoitusmielessä suorittaa käsittelykokeen kokonaisuudessaan. Kulmaan peruutuksen lisäksi 15 minuutin aikana pitää irrottaa kärry, ajaa vetoauto lähtösuoralle, peruuttaa vetoauto takaisin kulmaan, kytkeä kärry ja tehdä tarvittavat tsekkaukset. Ja kuinkas siinä sitten kävikään... Harjoituskokeessa meikäläinen sai suttaantumaan 15 minuuttia ja kokonaista kolme sekuntia ylimääräistä siihen päälle...

Vaikka aika ylittyikin, niin melko hyvä mieli tuosta jäi. Kulmaanperuutus sujui ihan mukiinmenevästi, ja edelleenkin pitemmällä yhdistelmällä kuin kokeessa kaiketi tulee olemaan. Samoin irrotus ja vetoauton kanssa ajelu hoituivat mallikkaasti. Kytkemisessä sen sijaan tuli vähän ylimääräistä säätöä ja sähellystä, kun pelkäsin turhan paljon peruuttavani hieman vinossa olleen kärryn aisasta ohi. Niinpä aikaa tuhraantui varmisteluihin sen verran, että yllätyin positiivisesti, kun kuulin ylittäneeni ajan vaivaisella kolmella sekunnilla. Taas tuli opittua uusia kikkoja, ja kunhan kokeessa vain tekee hommat huolella ja kylmän viileän rauhallisesti, niin aika riittää kyllä. Hätiköimällä voi sen sijaan tulla kiire.

Kassulle palatessani muu joukkue oli juuri lähdössä ryhmän hyökkäystä treenaamaan. Laitoin taisteluvarustuksen päälle ja menin perässä. Enkä tosiaan missannut fyysisistä suorituksista yhtään mitään, vaan pääsin "nauttimaan" täysillä kevättalvisessa Saharassa syöksyilystä. Paitsi että upottava sohjohanki oli kaikin puolin raskas edettävä, maista pystyyn nouseminen vasta olikin erityisen haastavaa. Kun painoa siirsi polville, ne upposivat syvemmälle, ja kun sitten otti käsillä tukea, nekin upposivat. Mutta sisulla siinä sitten itse kukin sykki ne tarvittavat syöksynsä.

Seuraavaksi siirryttiin metsämaastoon. Lumipeitettä siellä ei juuri ollut: paikoin näkyi maa, paikoin oli sohjoa, paikoin jäätä ja monin paikoin myös vesilätäköitä. Pari kertaa edettiin avorivissä metsäkaistaleen mitta, lopulta myös räkäpäillä* paukutellen. Eteneminen tapahtui tietysti koko ajan syöksymällä. Yhdessä kohtaa oma linjani kulki varsin ison vesilätäkön poikki, ja eihän siinä monien tarkkailevien silmien alla ylipitkää syöksyäkään voinut ottaa. Loiskahduksen säestämänä syöksyin maihin, ja kyllähän siinä vähän märkä olo kieltämättä tuli... Alikessuilta ja kokelaalta tuli kyllä pitkin päivää kehuja kyseisestä syöksystä :D

Päivän edetessä tetsauskin muuttui mukavammaksi. Maastolounaan jälkeen harjoittelimme ryhmän siirtymistä ulkoa "Vantaa-simulaattorin*" taloaihioihin sisälle, ja varsin pian pääsimme siirtymään Helsinki-simulaattorin puolelle. Tähän saakka aketuksessa ollaan treenattu lähinnä partion (3 taistelijaa) toimintaa, mutta nytpä alettiin vähitellen ottaa tuntumaa ryhmän (kolme partiota) toimintaan sisätilojen tarkastamisessa.

Lomille piti alunperin päästä 17-18 välillä, mutta komppanian varapäällikkö oli allekirjoittanut ohjelman muutoksen, jossa lomatarkastukset oli merkitty jo 14.30 alkaviksi. Ja sekös mieliä lämmitti, vaikka joku tietoa aprillipilaksi epäilikin. Mutta taas tuli todistettua, että juuri mikään ei ole niin ripeä kuin lomille lähtevä varusmies: yksikköön siirtyminen, varusteiden riisuminen, aseiden öljyäminen, siivouspalvelu ja kaappien järjestäminen sujuivat melkoisella tahdilla. Aurinkokin paistoi siniseltä taivaalta ja lämmitti jo tuntuvasti, eikä lomapukuunkaan enää kuulunut talvitakkia (tosin karvalakki pidettiin edelleen päässä). Ja kyllähän sitä tosiaan jo vähän kolmen jälkeen päästiin pääsiäislomille, eli kyse ei ollut edes kapteenin aprillipilasta.

Vaikka siltä se jo uhkaavasti alkoi näytti. Juuri, kun lomapuhuttelu oli päättynyt, ja kolmirivi hajonnut salamannopeasti parkkipaikalle ja bussipysäkille kiiruhtaviksi taistelijoiksi, kajahti apuvalvojan suusta huuto Kuljetuskomppania! Liike lakkasi, rintamasuunta kääntyi ja asento napsahti. Mielessä tosiaan kävi, että nytkö aikaistetun lomille lähdön sanotaankin olevan aprillia, ja että kyllä tässä vielä mukesissa käydään päivällistä syömässä... No, onneksi kyse oli vain autokoulun johtajan lyhyestä asiasta, ja nelipäiväinen pääsiäisloma pääsi kuin pääsikin alkamaan.

Niinhän siinä vaan sitten kävi, että yli puolet lomasta meni allekirjoittaneelta kokonaan noroviruksen kourissa ja loppukin vähän hissutellen. Nyt kun alkaa taas olla normaali olo, niin eikös sitä jo Santikseen paluu odota tänä iltana. Tällä viikolla luvassa on ainakin puolustusvoimain C-ajokoe käsittelytehtävineen, taasen tietysti ammattipätevyyskoulutusta ja taitaapa siellä asutuskeskustaisteluakin olla. Kiinni ollaan lauantaihin asti, sillä silloin tehdään maastoajoleirin valmisteluja. Ensi viikon maanantaina suunnataan sitten maseilla sun muilla kuormureilla Vesivehmaan metsiin ajelemaan... Ihan mielenkiintoista touhua siis luvassa, mutta normaalipituisia viikonloppuvapaita täytyy taas vaihteeksi odotella kolmatta viikkoa.

*räkäpää = paukkupatruuna
*Vantaa-simulaattori = vain muutaman pientalon ulkoseinät käsittävä asutuskeskustaistelun treenauspaikka. Vrt Espoo-simulaattori = puinen, keskikokoinen aketustreenaukseen käytettävä rakennus, Helsinki-simulaattori = kaikkein isoin ake-harjoittelurakennus.