100 aamua takana - Pasikurssi kutsuu

En ole paljoa TJ-lukemia näissä teksteissä vielä viljellyt, koska luvut ovat olleet turhan isoja hehkutettavaksi. Tänään on kuitenkin pakko tehdä poikkeus ja raapustaa pari sanaa myös aamuista, sillä eräs merkkipaalu on nyt saavutettu: takana on nimittäin pyöreät 100 aamua palvelusta! Kolikon kääntöpuoli ei sitten enää kuulostakaan yhtä komealta: aamuja on tänään jäljellä vielä 262...

***

Sunnuntai-iltana yksikköön palatessa selvisi myös eräs asia, joka vaikuttaa suht merkittävästi näihin tuleviin 262:een palveluspäivään. Löysin nimeni vajaan 50 muun nimen ohella paperista, jossa oli lueteltu panssarivaunukurssille valitut uudet kuskit. Lyhyesti sanottuna meikäläisestä tulee siis pasikuski.

En tullut kuljuun pasikurssin perässä, mutta eipä tuo valinta sen puoleen harmitakaan. Saan kuitenkin saman (ammattipätevyys)koulutuksen kuin pelkät C-kuskitkin, siihen päälle tulee vielä tuo pitkä pasikurssi, eikä pasilupa tietenkään kokonaan poissulje mahdollisuutta muunkinlaisiin ajotehtäviin. Ja pääseepäähän ainakin ajelemaan pasilla, joka ei nyt kuitenkaan ihan joka jampan ajorepertuaariin kuulu.

Yhdistelmäkortti olisi toki kiinnostanut, mutta alusta asti on ollut selvillä, että CE-kuljettajia koulutetaan meidän saapumiserästä vain ja ainoastaan 5 kappaletta. Niinpä en ole turhan suuria toiveita elätellyt asian suhteen missään vaiheessa, vaikka toki ykkösvaihtoehdoksi sen E-kuskin raapustinkin.

***

Eilinen maanantaipäivä tuntui alkuun melko tympivältä. Meidän pasikurssiryhmällemme oli laitettu aamuhommaksi ulkoalueiden siivous, ja niinpä sitä muutama tunti vietetiinkin Santiksen maastossa roskia nyppien. Mielialaa eivät ainakaan parantaneet ne muutamat taistelutoverit, joiden työpanos oli lähinnä marista marisemasta päästyään. Onneksi enemmistö sentään hoiti homman asiallisesti. Muutaman jätesäkillisen jälkeen pidimme sitten taukoa merenrannalla, läppä lensi, ja niin päivä kuin mielikin alkoi kirkastua.

Hyvä olo tuli myös iltapäivän liikuntakoulutuksen jälkeen, joka kylläkin taisi olla koko palvelusajan rankin liikuntapaketti. Alkuun heitettiin vajaan kuuden kilometrin lenkki rauhalliseen tahtiin, sitten pysähdyttiin gym-parkkiin lihaskuntotreeniä tekemään, ja sieltä jatkettiin juoksua vielä pari kilometriä vähän reippaampaan tahtiin. Loppuun vedettiin vielä intervalliharjoittelua pinkomalla ylämäkipätkä viiteen kertaan siten, että oltiin jo lähellä maksimisykerajaa. Huomasin yllätyksekseni, että aika moni oli treenin jälkeen meikäläistä enemmän puhki, mutta ehkäpä osaselitys löytyy siitä, että kuulun täällä intissä tupakoimattomien selkeään vähemmistöön.

Tämä TJ-262-tiistai kuluikin sitten ammattipätevyyskoulutuksen parissa. Tuntien aiheet pyörivät enemmän tai vähemmän uusien henkilökuljetuspenkkien ja niihin liittyvien määräysten ja käytäntöjen ympärillä. Siinä sivussa myös kertailtiin ties monettako kertaa lastausmääräyksiä ja sivutiin myös työturvallisuusasioita.