Näytön paikkoja

Tätä viikkoa tuli aikoinaan odotettua sillä mielellä, että luvassa on leppoisaa ammattipätevyyskoulutusta vanhojen kuljukavereiden kanssa. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että kuljun luokassa tuli istuttua ainoastaan yksi päivä, ja muuten mentiin oman yksikön tahdissa. Viikko ei ollut fyysisesti rankka, mutta henkisesti se osasi olla paikoin aika puuduttava. Toisaalta mukaan mahtui kyllä myös monia loppupeleissä huvittaviakin hetkiä.


Maanantai 23.8.

Viikko alkoi jo lähes tutuksi käyneellä kuviolla: heti aamiaisen jälkeen kävely kuljetuskeskukselle, josta herättelimme pasiparini kanssa yhden Sisu XA-185:n, ja hurautimme sillä 2. JK:n pihaan. Sitten taistelukamat osittain päälle, osittain pasiin, ja johan oltiin taas valmiina uusiin haasteisiin.

Päivän ohjelmassa oli taistelunäytöksen harjoittelua. Tällä kertaa näytöstä oli tulossa katsomaan mikä lie maanpuolustuksen jatkokurssin porukka, elikkäs erinäisiä virkamiehiä ja päättäjiä sun muita herroja ja rouviakin. Itse näytöksen kuvio oli pitkälti sama, jota 2. JK:n poppoo on ennenkin vetänyt, mutta itselleni tämä oli ensimmäinen kerta näytöshommissa. Eipä toimenkuvaani tosin muuta kuulunut kuin pasin ajamista, joten hirveästi ei tarvinnut suoritusta jännittää...

Näytöstä harjoiteltiin tietysti moneen otteeseen. Alkuun liikeratoja hitaasti pari kertaa, sitten vähän nopeammin ja paukkupatruunoiden kanssa, ja lopulta myös muita paukkuja käyttäen. Pasikuskin kannalta päivä koostui odottamisesta, odottamisesta ja vielä kerran odottamisesta. Vaunua täytyi nimittäin käskyn tullen ajaa noin 200 metriä kynnykseltä pelipaikalle, odottaa sen verran, että kyytiin nostetaan yksi loukkaantunut ja yksi panttivanki, ja kaasuttaa sitten pois.

Loppuiltapäivästä alkoi viimein olla itse näytösvetojen vuoro. Sama homma esitettiin yleisön määrästä johtuen kahteen kertaan. Kummankin näytöksen jälkeen seisoimme sitten hetkisen opetusavoneliössä, jotta yleisö pääsi jututtamaan meitä. Lopuksi vielä rykmentin komentaja tuli antamaan palautetta. Pääosin meni ihan hyvin, mutta muutaman muutoksen herra eversti halusi seuraavan päivän näytöksiin. Samalla selvisi, että nämä näytökset olivat oikeastaan vain kenraaliharjoituksia, sillä tärkeimmät herrat olivat tulossa vasta tiistaina.

Pitkä päivä ja vähän tekemistä. Yllättävän väsynyt olo oli silti, tai ehkä juuri siksi.


Tiistai 24.8.

Näytösosastojen aamupäivä koostui liikunnasta. Itse kävin hölköttelemässä kuntsarilenkin ja päälle vähän kokeilemassa frisbeegolfia. Lounaan jälkeen päästinkin sitten taas näytösharjoittelun pariin. Kapteeni halusi tälle päivälle muuttaa pasin reittiä taisteluteknisemmäksi, ja meille se tiesi pykälää haastavampaa reittiä Helsinkisimun ja Espoosimun talojen välistä kurvaillen.

Iltapäivällä vedettiin vielä muutama harjoitusveto, ja sitten oli taas varsinaisten näytösten vuoro. Yleisössä oli tällä kertaa muun muassa puolustusministeriä, kenraalia ja muitakin vähän suurinappulaisempia herroja. Vedot menivät ihan hyvin, tosin toisella kerralla yleisö oli jo opastettu vaihtamaan katselupaikkaa, kun evakuointipasimme saapui paikalle. Niinpä toisen kierroksen yleisöstä juuri kukaan ei tainnut edes nähdä vaunuamme.

Rykmentin komentaja jutusteli taas lopuksi kanssamme. Palautetta ei tosin juuri kuulunut, koska yllä pörräsi samaan aikaan vieraille tarkoitettu helikopterinäytös. Moni oli kyllä erottavinaan everstin puheesta muun muassa sanan loma, joten itse kukin taisi alkaa varovaisen toiveikkaasti odottamaan kölliä. Tokihan joku heitti heti pilke silmäkulmassa kommentin, että nuo kuskit ei ainakaan ansaitse mitään kuntsaria, kun eivät ole mitään tehneetkään.

Illan mittaan tuli kyllä taas pasiparin kanssa todettua, että kuskit tekevät monesti vähän liikaakin. Kun näytöspoppoo oli kuskattu kasarmille, autettu heitä erinäisten tavaroiden roudaamisessa, ja omat kamatkin oli juuri ehditty heittää tupaan, niin seuraava nakki oli lähteä etsimään osastolle tarkoitettua maastopäivällistä. Hurautimme pasilla taisteluampumaradalle, jossa oli juuri loppunut toisen osaston vetämä ampumanäytös. Safkapöntöt löytyivät, tosin sen verran hyvin syötyinä, ettei niistä kyllä ollut ruokaa kovin monelle riittämässä.

Nostimme ne vaunuun, ja samalla joku skappari keksi myös, että pasissa kulkee mukavasti muuan roskiin menevä muoviläjä. Kun lasti oli saatu kyytiin, ajoimme takaisin kassulle, veimme ruokapöntöt käskettyyn paikkaan ja roudasimme muovit roskiin. Kas kummaa, kylmät kalakeiton pohjat ja tyhjä leipälaatikko eivät kiinnostaneet ketään, joten seuraava homma oli palauttaa ruoka-astiat muonituskeskukselle. Siellä sitten lajiteltiin biojätteitä, kauhoja ja kippoja oikeisiin paikkoihin samalla, kun muu osasto alkoi jo rötväillä tuvissaan.

Kello lähestyi iltakahdeksaa, ja ajomääräys oli loppumassa, joten seuraavaksi hurautimme kohti kuljetuskeskusta. Siellä pasin tankkaus ja pesu, sekä tietenkin sisäputsaus, jossa oli taas yllättävän paljon hommaa, vaikkei vaunu ollut ollut kuin kaksi päivää näytösajossa. Hiekkaa ja roskaa oli kuitenkin riittämiin. Lopuksi vielä vaunu pilttuuseen ja paperit kuntoon.

Kun sitten kävelimme kukesilta pois päin, kello oli jo reilusti yli kahdeksan, eikä päivällistä tai iltapalaa ollut tullut edes syötyä. Niinpä suunnaksi täytyi kassun sijasta ottaa Santiksen grilli, josta ei-kovin-yllättäen löytyi muutama muukin näytöksessä ollut taistelija. Olisihan sitä itse kukin periaatteessa voinut tuosta ruokarahat anoa, kun päivällistä ei saatu, mutta lappujen täyttäminen ja allekirjoitusten metsästäminen tuntui hampurilaista mussuttaessa toissijaiselta.


Keskiviikko 25.8.

Kesäiset säät olivat olleet jo jokusen päivän poissa, mutta nyt kylmästä ja sateisesta aamusta tuli jo ihan syysfiilis. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä luvassa oli siistiä sisätyötä kuljetuskomppanian luokassa.

Päivän aiheena oli ns. tiedostava koulutus vaarallisten aineiden kuljetuksesta. Mitään ADR-lupia ei tuosta toki irtoa, ne on tarvittavalle määrälle kuskeja jo koulutettu, mutta tarkoituksena oli ennemminkin antaa kuvaa vaarallisten aineiden kuljetuksen säännöksistä ja tietoa vapaarajan alittavien kuljetusten hoitamiseen. Se ainakin tuli päivän mittaan selville, että VAKkihommissa on sääntöjä ja poikkeuksia kuin ranskan kieliopissa konsanaan. Eli siis paljon.

Iltavapailla hupia aiheutti kuljun kurssiverkkareiden saapuminen. Olimme nimittäin hommaanneet vastaavat mustat tuulipuvut, kuin mitä AUKissa ja RUKissa on tapana hankkia. Pasikuskeilla selässä on iso panssarimiehen merkki ja muilla kuskeilla siellä komeilee tietysti kuljun siipi+ratti-yhdistelmä. Etupuolella on rinnassa leijona ja reidessä kuljun logo, sekä toki kummassakin Kuljk 1/10 - Oma Nimi -nimikoinnit. Tyylikkäitä ovat :) Taisipa sitä mustaverkkarisille kuskeille jokunen köpö heittää kättä lippaankin.


Torstai 26.8.

Ammattipätevyyskoulutus jatkui Tieturva 1 -kurssin muodossa, mutta itse kuuluin siihen popposeen, joka oli tuon kortin suorittanut jo keväällä. Niinpä tiedossa oli pitkälti rötväyspainoitteinen päivä. Aamutorkut tosin katkaisi hetkeksi apuvalvojan käsky hakea kukesilta pakettiauto.

Iltapäivällä pataljoonan komentaja teki tarkastuskäynnin yksikössä, eikä oikein pitänyt näkemästään. Tuvat eivät olleet tarpeeksi siistejä, ja taisipa joukossa olla pari suorastaan törkyistä tupaa. Kapteeni ei luonnollisesti oikein palautteesta tykännyt, ja kun yksikössä oli aamulla sattunut vähän muutakin sääntöjen vastaista, alkoi käytävillä kiertää tornari jo viikonloppuvapaiden palamisestakin.

Näissä olosuhteissa valitsin tupakaverini kanssa omatoimisen liikunnan lajiksi tällä kertaa tuvan perusteellisen siivoamisen, sitä kun oli arvatenkin luvassa ennemmin tai myöhemmin.


Perjantai 27.8.

Aamulla koko komppania aloitti päivän kapteenin "runtutuokiolla", elikkäs oppitunnilla. Viime aikoina ilmenneiden epäkohtien ja pelisääntöjen kertaamisen jälkeen koko komppania pääsi ryhmittäin kirjoittamaan palautetta kapteenille. Lapuissa oli kolme kohtaa: "mikä on päin p**settä", "mitä kehittäisit", ja "mikä on hyvää/säilytettävää". Loppuviimein ihan hyvä homma, ainakin oman ryhmäni paperiin tuli ihan hyviä pointteja.

Ei sitä nyt kuitenkaan ihan pelkillä puheilla selvitty. Kunniakomppanian vartioparaatiin lähtevä osasto puki armeijan harmaat yllensä, ja lähti omiin hommiinsa, ja meillä lopuilla olikin sitten ohjelmassa järjestymisharjoituksia. Niinpä sitä tuli koettua 229 palvelusaamun jälkeen ensimmäistä kertaa ihka oikeat rättisulkeiset.

Aluksi järjestyttiin ulos liikuntavarustuksessa. Seuraavaksi mentiin takaisin sisään, ja järjestyttiin sitten ulos täydessä taisteluvarustuksessa. Aikaa annettiin kyllä riittävät 20 minuuttia. Sen jälkeen oli "aikaa tupa-, kaappi- ja siisteystarkastuksiin 15 minuuttia", minkä kanssa piti jo sykkiä aavistuksen verran enemmän.

Kun teksitarkastukset oli tehty, kajahti käytävällä hilpeyttä herättänyt huuto: "aikaa iltavahvuuslaskentoihin kymmenen minuuttia". Tällä kertaa se tarkoitti kirjaimellisesti P-kauden hommia: päiväpeitteestä pinkat jakkaroille, punkat särmiksi ja sen jälkeen vuoteiden väliin seisomaan. Eipä ollut tullut pinkkaa tehtyä puoleen vuoteen, ja lopputuloskin oli hädin tuskin kelvollinen. Ei kuitenkaan pinkka räjähtänyt...

Sopivalla huumorilla kun osasi homman ottaa, niin loppujenlopuksi tämä kasarmikäytäntöjen harjoittelu oli ihan hupaisaa ajankulua. Ei liene vaikea arvata, mikä harjoitus odotti "iltavahvareiden" jälkeen. "Yksikössä hiljaisuus" tietenkin. Valot pois, ovi kiinni ja viisi minuuttia lepiä. Sen jälkeen harjoiteltiin herätystä ja pidettiin oikein punkkatarkastukset.

Harjoittelun lopuksi ehdittiin vielä siirtyä ulos ampumaratavarustuksessa ja sitten vielä kunniakomppaniakamoissa. Niitä ei itselläni onneksi ole, joten tavallinen sulkeisvarustus riitti. Vihoviimeinen siirtyminen olikin sentään jo muonituskeskukseen lounaalle.

Iltapäivä kului lähinnä asehuollon ja siivouksen merkeissä. TKS-tarkastukset teki kapteeni itse. Koska komppania oli hoitanut päivän hommansa hyvin, kapukin oli ihan leppoisalla päällä, ja sanoi lomapuhuttelussa myöntävänsä koko komppanialle alkuviikon näytöksistä kuntoisuusloman ja vielä yövapaan päälle. Tosin ehdollisena; köllin saa, jos ei ensi viikolla töhöile.