Hyviä ja huonoja hommia

Taannoinen leppoisa leiriviikko ja sitä seurannut vieläkin lepimpi kinkkuviikonloppu eivät vielä päänupissa pahemmin painaneet, mutta niiden jälkeiset kolme palveluspäivää osasivat kyllä kulua hajottavan hitaasti. Taas tuli hoksattua, mikä täällä intissä ajoittain ketuttaa. Ne ovat ne täyteohjelmapäivät, joita olen aiemminkin manannut, joita aina säännöllisin väliajoin ilmestyy viikko-ohjelmiin, ja joihin on aina yhtä vaikea löytää motivaatiota.

***

Kinkun jälkeisenä maanantaina koko komppania pääsi taakse poistuilemaan jo ennen aamukuutta, koska valvojana toiminut ylikessu ei tykännyt porukan hitaasta toiminnasta herätyksen jälkeen. Pisteenä i:n päälle joku aamu-uninen oli vahingossa tainnut melko karkein sanankääntein kehottaa kyseistä ylikessua poistumaan tuvasta luullen tätä toiseksi varusmieheksi...

Aamiaisen jälkeen tuli haettua pari pasia kuljetuskeskukselta yksikön pihaan, ja heti perään jatkettiin taakse poistumisen treenamista sulkeisissa. Ne olivat kovan kosteusprosentin, maastopuvun takkien ja tahtijuoksun takia varsin hikinen urakka. Muutoin aamupäivä kului kyllä leppoisasti joukkuekohtaisia telttakamoja tarkastaen, asetta putsaillen ja rötväten.

Iltapäivästä suunnattiin liikuntasaliin. Sähly vielä menetteli, mutta futsal on kyllä semmoinen laji joka ei nappaa sitten ollenkaan. Onneksi porukkaa oli sen verran, että vaihtopenkkiä ehti kuluttamaan riittävästi. Iltavapaiden koitettua tuli taas törmättyä moniin kuljun kuskeihin sodessa ja iltapalalla. Naurunhörähdyksien tahdittamat juttutuokiot saivat kyllä taas tylsistyneen mielialan kummasti nousemaan.

***

Tiistaina ohjelmassa oli tiedustelukoulutusta. Aamupäivä oli loppupeleissä yllättävän mukava; varustukseen ei tällä kertaa kuulunut lusua, ja suht pienellä ryhmällä käyty koulutus muutenkin oli leppoisaa. Ensimmäistä kertaa tuli myös sotkettua naamavärkki naamioväreillä.

Alkuun kuivaharjoittelimme huomaamattomaan tiedustelijana liikkumiseen liittyviä jippoja, ja aamupäivän päätteeksi saimme sitten tehtäväksi käydä tiedustelemassa vihollisen määrän ja laadun Santiksen Radioniemen alueella. Homma alkoi hyvin. Hiivimme taistelijaparini kanssa kuin elokuvissa ikään, ja koukkasimme sinne minne käsky kävi. Kun sitten pääsimme bongaamaan pari maalimiestä muuannen puskan suojista ilman, että meitä huomattiin, onnistumisen tunne valtasi mielen. Minuutin kuluttua kolmas maalimies yllätti meidät selän takaa ja toivotti hyvää päivää. No, aina ei voi onnistua.

Iltapäivän ohjelmassa oli tähystyspaikan rakentaminen. Väkersimme luonnonaineksista ja yhdestä naamioverkosta melko hätäisen tähypaikan. Se oli muuten menettelevä, mutta sieltä ei ihan nähnyt siihen risteykseen, mihin piti. Kelpasi kuitenkin kouluttajalle. Vielä toinenkin tähypaikka meidän piti rakentaa, mutta annettu tähystettävä kohta oli kovasti köpöjen hyökkäystreenien tulilinjalla. Parista kohdasta meidät häädettiin, ja kolmannessa sopivassa mestassa rakennusaikaa oli enää niin vähän, että tähypaikasta tuli melkoinen viritys. Mutta olipahan taas yksi iltapäivä saatu kulutettua.

***

Varsinainen pohjanoteeraus oli kuitenkin keskiviikkoaamun ohjelma. Alkuviikko oli ollut muuten vain sekalaista diipadaapaa, mutta nyt ohjelma alkoi tuntua lähes **ttuilulta, sillä se oli täydellinen paluu p-kaudelle: kessin ampumakuntoon ja kuljetuskuntoon laittamista ja... telamiinojen maahan kaivamista! Siinähän sitten kaiveltiin telamiinoja maahan sillä motivaatiolla, joka siihen hommaan voi olla 213 aamun jälkeen. En ole vielä koko vuonna tuntenut sellaista haluttomuutta, enkä liioin nähnyt yhtä haluntonta joukkoa. Eipä homma näyttänyt herkkua olevan alikeille tai kokelaillekaan.

Lounaan jälkeen ruvettiin treenaamaan joukkueen hyökkäystä, tällä kertaa lähinnä metsämaastossa. Vihdoin löytyi myös käyttöä maanantaina noudetuille paseille, ja sehän tarkoitti hyviä kuskihommia. Ajoimme porukkaa vaunuilla, jalkautimme heidät ryynäämään metsään, ja kun tavoitetasa oli saavutettu, ajoimme vaunuilla sinne.

Siihen perään saatiin vielä jatkotehtäväksi vyöryttää Helsinki-simulaattorin pohjoispääty, ja kuskien osaltahan se tarkoitti vaunujen ajamista paikan päälle ja sitten rynkyllä sihtailua vaunusta käsin. Helpon iltapäivän kruunasi pasin palautus ja neljän päivän lomien alkaminen.

***

Tämä ja seuraava viikko kuluvatkin onneksi pitkälti kultaisessa kuljetuskomppaniassa, sillä saaren kaikilla pasikuskeilla jatkuu ammattipätevyyskoulutus. Ensimmäinen päivä kului muuannen poliisimiehen pitämillä oppitunneilla. Rennon rupattelun joukosta oli tarkoitus poimia tiedonjyväsiä eri tavoin kuljetusalaan liittyvästä rikollisuudesta. Päivän mittaan sivuttiin liikennekäyttäytymistä ja asenteita, lastista huolehtimista, henkilöturvallisutta ja salakuljetustakin.