Paratiisisaaren lepokoti

Aina joskus kuulee varuskunnasta puhuttavan lepokotina, ja viimeistään nyt tuo termi täytyy kyllä allekirjoittaa. Reilun kahdeksan tunnin kuluttua on lusittu inttivuoden neljäs varsinainen gines, joka on toimettomuudessaan ollut aivan omaa luokkaansa. Edelliskerroilla ollaan sentään oltu kiinni koko komppanian voimin, ja jotain koulutusta on aina ollut, mutta nyt täällä kassulla on ollut vain reilun kymmenen hengen osasto. Ohjelmassa lukee, että "omatoimista liikuntaa tehtävien salliessa." No tehtävät ovat ainakin sallineet, kun niitä ei ole ollut.

Nyt varmaan mietit, miksi täällä sitten ollaan. Se onkin ihan hyvä kysymys... Selityshän on se, että oma joukkueeni on tällä hetkellä miehittänyt nuo erilaiset vartiopaikat esim Pressanlinnalla ja Santiksen portilla, mutta kun kaikille ei niitä hommia riitä, eikä esmes meillä pasikuskeilla ole voimankäyttöoikeuksiakaan, niin me loput olemme sitten kassulla vartiovalmiudessa.

Onhan se kieltämättä vähän hassua, että meitä pidetään täällä viikonlopun yli rötväämässä, mutta on tämä omalla tavallaan ollut ihan hauskakin kokemus. Ei sitä tuolla siviilissä tule lomilla koskaan otettua yhtä rennosti kuin täällä.

Eilen ja tänään on tullut nukuttua useammat päiväunet, välillä on täytynyt raahautua mukesille syömään, ja loppuaika onkin sitten kulunut pitkälti netissä surffailuun, lukemiseen, sotkussa istumiseen, Top Gearin tuijotukseen ja lyhyisiin apupäivystysnakkeihin. Kuntsarilenkillä on sentään tullut käytyä joka päivä, ja käveltiinhän sitä eilen portillekin lunastamaan pizzakuskilta iltapalaa.

Skappareita ei ole näkynyt sitten perjantai-iltapäivän, ja kassulla vallitsee aika unelias ja rento tunnelma. Se ei toki ole yllätys, kun täällä on nyt reilut parisataa jamppaa vähemmän kuin normaalisti. Kyllä tämä kai lepokodista käy...

Onneksi tuli tuossa leirin päätteeksi ansaittua muutaman viime viikon perusteella kuntoisuusloma, joka pidensi ensi viikolla odottavaa kolmipäiväistä viikonloppua nelipäiväiseksi. LomaTJ on siis enää kolme.