Järjestyksenvalvontaa

Tänään on takana jo 201 aamua, ja edessä siis vaivaiset 161... Sehän ei ole juuri mitään, kuten tavataan sanoa. Ironian määrän saa kuulija arvioida itse. 2. JK:n spol-miehistön kotiutuminen ja meikäläisen viimeinen komppanianvaihdos (SpolK) odottaa jo 69 aamun päässä, jolloin aamuja on enää 92... Kyllähän nämä alkavat jo olla ihan mukavia lukemia, ainakin verrattuna monien lenkkarijalkaisten aamukasojen 343:een ;)

Ennätyshelteitä on piisannut edelleen, mutta tällä kertaa ajattelin jättää märistä t-paidoista toitottamisen vähemmälle. Osittain ehkä siksi, että Santiksessa on välillä nähty myös hivenen vilvoittavaa pilviharsoa ja merituulta. Omalle kohdalle osunut ohjelmakin on ollut vaihteeksi vähän matalasykkeisempää.

Viime päivien avainsana on ollut järjestys. Sen ylläpitämistä on painotettu paitsi järjestyksenvalvojakurssilla, myös kapteenin puhutteluissa, joissa on vaadittu ryhtiliikettä komppanian paikoitellen liialliseen gonahtamiseen.


Gonahduskatsaus

Kaikilla 2. JK:n varusmiehillä on takana jo 201 aamua, ja näillä lukemilla jonkinasteinen gonahtaminen alkaa olla jo väistämätöntä. Jopa kapteeni sanoi suoraan, että esimerkiksi ulos järjestyessä ei enää tarvitse harrastaa samanlaista hyvän maun rajoilla olevaa sykkimistä kuten P-kaudella. Kai tässä on vähän sama periaate kuin taitelijoillakin; säännöt pitää ensin oppia tuntemaan, jotta niitä voi onnistuneesti rikkoa.

Mitä järjestymisiin tulee, niin enää ei tosiaan tarvitse minuuteilla jäpittää, sisällä liitää ja ulkona juosta, vaan nyt minuuteilla ollaan niin kuin ollaan, ja sisällä ja ulkona yleensä kävellään. Muodot kasataan, mutta ei hirveällä säpinällä, muutama puhuttu kommentti ruokalaan marssittaessa ei menoa haittaa, ja tahdissakin pysytään ainakin suunnilleen.

Ensimmäiset gonakauden päiväni 2. JK:ssa olivat näiltä osin kyllä melkeinpä järkytys, koska mukesiin meno saattoi olla melkoisen kaoottista häröpalloilua, mutta skappareilta ja kapteeniltakin tulleen palautteen jälkeen meno on nyt korjaantunut sopivaksi, sanotaanko rennon särmähköksi. Huomaa kyllä olevansa intissä, mutta enää ei olla turhan pikkutarkkoja.

Oman saapumiserän alikersanttien kanssa meno on muutenkin aika mutkatonta; herroitteluja ei pahemmin vaadita, kaikenlainen kaitseminen on vähäisempää, mutta silti käskyvaltasuhteet ovat kunnossa, erityisesti kun tilanne sitä vaatii vaikkapa jossain harjoituksessa. Näin miehistön jäsenen kannalta ihan rentoa ja mukavaa, vaikka varmasti alikkien kannalta uusien alokkaiden runnutusta haastavampaa.

Gonana olemiseen kuuluvat toki myös epäviralliset KSE:t eli koulutuksen suomat edut. Muonituskeskuksessa sellaista on täytynyt pariin otteeseen hyödyntää, lähinnä siten, että on tullut ohitettua alokasjono astioita palautettaessa. Yleensä kyllä pyrin ajoittamaan oman mukesista lähtemisen sellaiseen rakoon, jolloin jonoja ei ole, mutta jos pari köpöjoukkuetta on huudettu yhtä aikaa linjastoon, ja koko ruokala on yhtä jonoa, niin eipä silloin gonalle paljoa vaihtoehtoja jää.


Ytimekäs päivyri 

To 22.7. | Aamupäivällä rötväystä ja käynti pyykinvaihdossa, iltapäivällä lähiammuntoja kovilla kudeilla.

Pe 23.7. | Löytyihän sille tiistaina haetulle pasillekin vihdoin käyttöä. Treenauksen kohteena oli joukkueen hyökkäys metsämaastossa, mutta painopisteenä oli tuliylläkköön joutuminen paseilla reissatessa. Nyt se meni niin kuin kuskin kannalta kuuluukin: kuivaharjoittelussa kuskeilla oli taukoa, ja käytännön vedoissa hommana oli vain kuljettaa vaunua ja miehistön jalkautuksen jälkeen jäädä luukusta käsin suojaamaan rynkyllä. Ei siis tarvinnut tetsaamaan ryhtyä ;)

La-su 24.-25.7. | Viikonloppuvapaa. Matkat täytyi taittaa julkisilla kulkupeleillä. Kuljun parkkipaikasta kun joutui luopumaan, mutta 2. JK:sta ei uutta löytynyt. Mrh.

Ma 26.7. | Aamiaisen jälkeen oli kapteenin puhuttelu, joka alkoi huudatuksella "Hyi, hyi, komppania!" Sitten kuultiin moitteet liiallisen veltosta ruokailuun menosta, kassun huonosta siisteydestä ja liiallisesta vemppauksesta. Tämän päälle oli vielä nopsahkot sulkeiset, joissa tuli kyllä näissä lämpötila- ja kosteusolosuhteissa uskomaton hiki, kun otetaan huomioon, että kyse oli vain ja ainoastaan sulkeisista.

Sittenpä olikin joukkueellamme järjestyksenvalvojakurssin aloituksen vuoro. Kyseessä on siis ihan tuo virallinen siviilimaailman JV-kurssi, jonka myötä on muutaman kympin korttimaksua vastaan saatavilla järkkärilisenssi. Maanantai vierähti lakipykälänmakuisilla oppitunneilla. Välillä pääsimme kiertämään kasarmia juosten, kun joku torkahti. Sen jälkeen porukka pysyi kyllä paremmin hereillä, ja toki sitä sodetaukokin väliin saatiin.

Ti 27.7. | Järkkärikurssi jatkui teoriatunnein.

Ke 28.7. | Koko päivä JV-kurssin voimankäyttötreenausta liikuntasalissa. Kuljetus- ja hallintaotteet, lukot, maahanviennit ja pamputukset olivat sentään edes jotenkin tuttuja P-kaudelta, mutta ihan avartavaahan niitä oli päästä taas treenaamaan. Kokonaan uutena juttuna meikäläiselle tuli käsirautojen käyttö.

To 29.7. | Loppujenlopuksi aika rötväyspainoitteinen päivä. Siinä välissä tuli käytyä JV-kurssin ensiapuosio, joka tosin kylkiasentoineen, painesiteineen ja elvytyksineen oli vähän liiankin tuttua juttua niin intistä kuin palokuntamaailmastakin. Iltapäivällä oli myös kurssin koe, joka tuli ilmeisen ongelmitta läpäistyä. Iltavapaat alkoivat vasta seitsemän aikoihin, koska kapteeni oli kehittänyt alkuviikon puhuttelunsa tueksi vähän normaalia pidemmät siivouskuviot.

Pe 30.7. | Aamulla oli järkkärikurssin viimeiset tunnit, joista pari viimeistä oli palotarkastajan pitämiä. Iltapäivä olikin sitten vaihteeksi aika uskomaton esitys. Iltapäivän ohjelmaksi oli merkitty yleisten alueiden siivous, sekä tupa-, kaappi- ja siisteystarkastukset. Näihin hommiin ryhdyttiin heti lounaan jälkeen, ja valmista alkoi olla heti puolenpäivän kieppeillä.

Luulisi, että intissä pidettäisiin kaikin puolin tehokasta toimintaa arvossaan, ja sellaista odottaisi myös skappareilta, mutta turha toivo näemmä. Valvojana toiminut vänrikki saatiin kahvihuoneesta tarkastuksia tekemään ja aseita laskemaan vasta niin myöhään, että lomille päästiin kellon näyttäessä 15.45. Eihän tuo kellonaikana ole paha, mutta jos sitä edeltää neljättä tuntia kestänyt toimeton peukaloiden pyörittely, niin eipä se tunnelmaa ainakaan kohottanut.