Munkinsyönnistä Pasien käpistelyyn

Vappuviikonloppu kului hitaasti mutta varmasti huomattavan autiolla ja hiljaisella Santahaminan varuskunta-alueella. Munkkeja sai ainakin syödä riittämiin; niitä kun oli tarjolla jokaisella aterialla perjantain lounaasta aina sunnuntain iltapalaan saakka. Järjestivätpä alikit ja kokelaat vappuaattoiltana joukkueiden välisen munkinsyöntikilpailunkin, joka äänekkäine kannatusjoukkoineen sai tunnelman kattoon ainakin hetkeksi.

Ruokapuoli oli kyllä muutenkin viikonloppuna kunnossa; molempina päivinä oli monipuolinen brunssi, päivälliset olivat lajeiltaan vähän harvinaisempia ja hyviä, eikä tortilla- ja hampurilaisiltapaloissakaan ollut valittamista.

Vappupäivälauantai vietettiin harjoitellen taistelua rakennetulla alueella. Aamupäivä oli ankean sumuinen, eikä erilaisten osasuoritteiden hinkkaaminen ihan kauheasti jaksanut innostaa. Taas kerran fiilis ehti kuitenkin muuttua päivän mittaan; onneksi vieläpä parempaan suuntaan. Kun iltapäivästä pääsimme vihdoin tekemään parit soveltavat vedot kasarmialueella ja Helsinki-simulaattorissa, ja aurinkokin paistoi, meininki alkoi olla kohdallaan. Santahaminan hiljaisuus rikkoutui hetkeksi, kun räkäpäät paukkuivat ja sysärit leiskuivat rakennuksien kulmilla.

Sunnuntai olikin sitten varsin leppoisa päivä. Nukkua saatiin kahdeksaan asti, vaikka sitä automaattisesti heräsikin ensin puoli kuuden kieppeillä, ja brunssin sekä asehuollon jälkeen oli aika siirtyä pitkästä aikaa ampumaradalle, jonka näki nyt ensimmäistä kertaa ilman metrisiä hankia. Kohdistuksien jälkeen pääsimme kokeilemaan tuttua kymmenen kudin makuuammuntaa tällä kertaa tuplasti pidemmältä 300 metrin etäisyydeltä. Kummasti ne kudit löysivät tiensä maalitauluun aika paljon totuttua huonommin... Nollatuloskerhoon ei sentään tarvinnut liittyä, mutta eipä tuolla tuloksella paljoa kerskaillakaan kannata.

Kun joukkueemme oli ampumisensa ampunut, oli lämpimässä kevätauringossa aika suorittaa tupaporukan kesken vertaisarviointi. Kukin antoi face to face kaikille tupakavereilleen positiivista palautetta itse kunkin vahvuuksista. Hyväntuulisen juttutuokion päätteeksi oli vielä hyvää aikaa huoltaa aseet komeasta kelistä nauttien.

***

Kuljettajakoulutuksen kannalta viimeiset pari viikkoa ovat olleet melkoista tyhjäkäyntiä, mikä on saanut ajan kulumaan välillä aika hitaasti, mutta seuraavat kuusi viikkoa puolestaan kuluvat vain ja ainoastaan Pasi-kurssin parissa.

Kurssi polkaistiin käyntiin maanantaina. Yksi ensimmäisistä hommista oli mennä varusvarastolle hakemaan taas vähän lisää kaapintäytettä. Varustekokoelma karttui tällä kertaa vaunupäähineellä*, maskillisilla laseilla ja ajohaalarilla.

Ensimmäisen päivän oppitunnit olivat lähinnä yleisluontoista Pasin esittelyä ja panssarivaunujen yleisajo-ohjeen läpikäyntiä. Tiistaiaamun oppitunneilla perehdyttiin muun muassa vaunupäähineeseen ja sisäpuhelinjärjestelmään, ja iltapäivästä oltiinkin sitten jo ryhmittäin käpistelemässä kurssipasejamme ajo-opettajien johdolla. Kurssi kun on jaettu pienryhmiin, joilla kullakin on oma opettaja ja oma pasi. Meidän ajoryhmämme on vieläpä lähestulkoon yksi yhteen meidän tuparyhmämme, joten hyvällä poppoolla ainakin päästään pasikuskeiksi kouluttautumaan.

Tiistai-illan iloksi oli järjestetty ammattipätevyyskoulutukseen kuuluvan liikuntakoulutuksen rästisuorituskerta. Itselläni nuo pari tuntia olivat jääneet taannoin rästiin käsittelykokeen harjoittelun takia, joten puinpa sitten minäkin smurffipuvun ja sorsalippiksen ja lähdin sauvakävelemään. Lenkin lomassa ehdimme vieläpä pysähtyä esteradalle treenaamaan. Kävimme apinaradan taas este esteeltä läpi ja yhden rauhallisen kokonaissuorituksen vielä siihen päälle. Edelleenkään en tuosta touhusta juuri pidä, mutta yllättävästi muutamat esteet menivät tällä kertaa jo edelliskertaa sujuvammin, ja tulihan tuossa nyt taas pientä iltajumppaa. Ja uudet naarmut kyynerpäähän...

Keskiviikon aiheita olivat muun muassa moottorin rakenne, ilman kierto turboahdetussa moottorissa ja kylmäkäynnistyslaitteet. Aamulla näitä käsiteltiin oppitunneilla, ja iltapäivästä tutkittiin sitten samoja asioita omaa pasia kopeloiden. Varsin opettavaista touhua kyllä, kun asiat käydään rauhassa läpi oikean moottorin äärellä eikä pelkkiä powerpoint -slidejä tuijotellen. Esimerkiksi Maseistakin tuttuun Thermostart -järjestelmään tutustututtin nyt niinkin hyvin, että otettiin imusarja auki sopivasta kohdasta, ja todettiin omin silmin siellä ilmaa lämmittävä liekki.

Huomenna olisikin sitten tarkoitus päästä ajelemaan ensimmäiset metrit Pasilla.

*vaunupäähine = musta "lentäjänlakkia" muistuttava päähine, jossa on kiinteät kuulosuojaimet, niissä vaunun sisäpuhelinjärjestelmän kuulokkeet sekä kurkkulle kiristettävät mikrofonit.