Vaunu mars!

Leppoisaa meininkiä on tässä pidellyt... Kaikenlaiset täyteohjelmat, tetsaukset ja sykkimiset voi hetkeksi unohtaa, sillä viikko-ohjelmat koostuvat kesäkuun toiselle viikolle asti vain ja ainoastaan pasikurssista.

Vallitseva lomarytmikin on nyt varsin mukava; viikonloppu meni vapailla, sitten oli kolme päivää palvelusta ja nyt onkin neljä päivää lomaa. Kerrankin lomillelähtöpäivä koitti ilman kovaa loma-tj:n laskemista, mutta viimeiset tunnit tuntuivat tuntuivat kyllä tänään kuluvan sitäkin hitaammin...


***

To 6.5.

Mikä olisikaan ollut parempi tapa nauttia aurinkoisesta kevätpäivästä kuin ottaa Pasi ulos pilttuustaan ja lähteä ajelemaan... Vain pyörien nostattama hiekkapöly yritti hieman himmentää kirkasta keliä, kun kurssipasimme kiertelivät ja kaartelivat pitkin poikin Saharaa. Päivä kului niin sanottujen alkeisajojen suorittamiseen.

Kukin pääsi ottamaan ensituntumaa niin ajajana kuin johtajanakin toimimiseen, ja tietysti samalla tuli treenattua sisäpuhelinjärjestelmän käyttöä, käskyjen antamista ja niiden toistamista. Ehdimme tutustua myös pasitutkinnon käsittelyrataan ja aloittaa sen treenaamisenkin.

Pasi on varsin lunki ajettava automaattivaihteineen kaikkineen. Kuskin kannalta suurin ero tavanomaiseen kuormuriin on huomattavasti rajoittunut näkyvyys. Suoraan eteen nyt vielä näkee kelvollisesti, mutta jo etuviistoon ja sivuille tähystäminen alkaa olla melkoista kurkkimista. Siksi Pasissa onkin ajajan lisäksi aina johtaja, joka lähtökohtaisesti seisoo pelkääjän paikalla olevalla alustalla ja on yläkropaltaan luukun kautta vaunusta ulkona. Kommunikointi hoituu sisäpuhelinjärjestelmän avulla. Kuulokkeet ja kurkkumikrofonit on integroitu ajopäähineeseen eli tuttavallisemmin "nakkipipoon".


Pe 7.5.

Perjantai oli taas tyypillinen esimerkki kurssin rakennekoulutuspäivästä. Aamulla käsiteltiin päivän aiheet oppitunneilla ja iltapäivästä käytiin sitten samoja asioita oman ryhmän kanssa vaunulla läpi. Tällä kertaa käsittelyvuorossa olivat jäähdytysjärjestelmä, polttoainejärjestelmä ja voitelujärjestelmä.


Ma 10.5.

Rakenneaiheina olivat jousitus sun muut kannattimet sekä paineilmajärjestelmä. Koska ryhmämme kouluttaja oli poissa, emme tällä kertaa kuitenkaan räpeltäneet näitä asioita vaunuilla, vaan menimme iltapäiväksi Saharan reunalle treenaamaan Pasin käsittelykoetta.

Käsittelykokeessa täytyy ensin pujotella muutamat 10 metrin välein olevat keilat ja ajaa sitten kahden kymmenmetrisen lankun päältä. Ensimmäistä lankkua ajetaan vasemman puolen pyörillä, sitten tehdään sivuttaissiirtymä ja sihdataan seuraavalle lankulle siten, että vaunun oikean puolen reunat menevät lankkua pitkin.

Pujottelu on Pasilla hivenen vaikkapa kuorma-autoa haastavampaa, koska mitään pyöriä ei näe peilin kautta. Perän oikaisu täytyy siis osata arvioida, ja peilistä voi sitten tarkistaa, miten arvio osui oikeaan. Pelivarat ovat kyllä aika vähissä, jos peilistä huomaa ajolinjan olleen viturallaan. Varsin pian Pasin kanssa oli kuitenkin jo sen verran sinut, että pujottelu ei tuottanut ongelmia.

Lankut sen sijaan ovat vähän haastavampia, koska rengaslinjan arviointia hankaloittaa niiden sijainti vaunun kylkilinjan sisäpuolella sekä ohjaamon kohdalta suippeneva keulan muoto. Muutaman harjoittelukierroksen jälkeen kouluttamassa ollut kapteenismies kuitenkin otti jo nimen ylös eli hyväksyi suorituksen. Tämä hyväksyntä tarvitaan, jotta päästään aikanaan ajotunneilla ulos saarelta. Tutkinnossa tämäkin koe pitää kuitenkin vielä suorittaa uudestaan.


Ti 11.5.

Tiistai oli melkeinpä jo liian leppoisa päivä. Aamiaisen jälkeen ehti ottaa normaalit puolentoista tunnin torkut ennen oppitunteja. Tai tällä kertaa oikeastaan oppituntia, silä ohjaus- ja hydrauliikkajärjestelmistä ei riittänyt kovin pitkään teoriajuttua. Niinpä ennen lounasta jäi vielä pari tuntia rötväysaikaa...

Ryhmämme kouluttaja oli edelleen reissussa, joten iltapäivää vietettiin taas käsittelyradalla. Koska ajajan osuus oli jo eilen hyväksytysti hoidettu, tällä kertaa oli johtajakokeen treenaamisen vuoro. Rata on muuten sama, paitsi että keilojen välit ovat pari metriä pidemmät ja suoritus tehdään vaunua peruuttaen. Johtaja johtaa pujottelun takaluukuista tähystämällä ja sisäpuhelimen kautta käskyttäen, ja lankut puolestaan ulkopuolelta käsimerkeillä ajattaen.

Johtajan käsittelykoe osoittautuikin astetta haastavammaksi. Ensinäkin täytyy muistaa, että johtaja on eri päin kuin kuljettaja, joten vasen on oikea ja oikea on vasen. Lisäksi käskyn ja toteutuneen hallintaliikkeen välillä on väkisinkin viivettä, joka pitäisi osata ennakoida. Peruutettaessa mennään kääntymätön taka-akseli edessä, eli oikaisuvaraa ei tarvitse keilan viereen jättää, mutta kumma kyllä homma on helpommin sanottu kuin tehty. Ei kyllä ole ihan mikään läpihuutojuttu tuo koe. Merkillepantavaa oli myös se, että sivusta seuratessa oli kovin helppo huomata, mikä milloinkin menee vikaan, mutta kun itse on siellä luukussa kuikuilemassa, niin jotenkin kummasti sitä vaan syyllistyi samoihin virheisiin...

Päivän mittaan ehdin olla pari kertaa ajamassa ja pari kertaa johtamassa. Johtamissuoritteissa toisella kertaa meni pujottelu hyvin, ja toisella kertaa lankuille ajattaminen. Jos vaikka ensi kerralla saisi molemmat samaan suoritukseen, niin alkaisi olla pullat hyvin uunissa.


Ke 12.5.

Perinteinen perjantaifiilis iski keskiviikkona lomillelähdön ansiosta. Odottamista ei ainakaan helpottanut komea auringonpaiste ja arvatenkin kevään tähän asti korkein lämpötila. Rakenneaiheina käytiin läpi sähkö- ja voimansiirtojärjestelmiä. Iltapäivällä vaunulla kertailtiin myös alkuviikosta rästiin jääneitä aiheita.

Mutta nyt on aika virittäytyä viettämään ruhtinaallista neljän päivän lomaa.