Terveiset Santahaminasta

Maanantaiaamun pieni jännitys haihtui oikeastaan heti, kun hyppäsin pois bussista 86 Santahaminan portilla. Huomasin, ettei ole mitään syytä jännittää sitäkään vähää, koska kaikki sadat ja taas sadat muut alokkaat ovat vähintään yhtä pihalla kuin minäkin. Muutenkin riitti, että meni sinne minne käskettiin ja teki sitä, mitä käskettiin, niin hyvin lähti homma käyntiin. Mitään kun ei ollut vielä opetettu, mitään ei vaadittukaan.

Vähän toista tuntia saapumisestani löysin itseni yhdestä 2. jääkärikomppanian tuvasta, jossa nyt siis kuluu 8-viikkoinen P-kausi. Ensimmäinen päivä noin muuten kului lähinnä jonotteluun, odotteluun ja erilaisten lomakkeiden pyörittelyyn. Melkoinen varustesäkkikin tuli varusvarastolta roudattua.

Kuuluisa eka aamu ei ollut kummoinen kokemus. Ei kuultu Ihanaa aamua keskusradiosta, ja koska joku tupakaveri oli keksinyt laittaa kellon soimaan paria minuuttia ennen herätystä, olimme jo hyvässä vauhdissa pukemisen ja edellisiltana harjoitellun punkan petaamisen kanssa kun tuvan ovi tempaistiin auki.

Täytyypä jatkaa näistä ekojen päivien tapahtumista kertomista joskus, kun saan jonkun muun näppiksen rauhassa käsiini kuin tämän kännykän. Nyt näin lyhykäisyydessään mainittakoon, että mukavasti menee mutta menkööt. Vajaan tunnin päästä onkin sitten iltavahvuuslaskennan sekä pinkka- ja punkka tarkastuksen vuoro.