Lähtö lähestyy

Niin se vaan on meikäläisellä viimeinen päivä siviilissä toistaiseksi. Tässä on nyt parina iltana nähty kavereita ja juhlittu, tänään istun kotona ja ihmettelen, että mitähän sitä tässä enää osaisi tehdä... Huomenna tämä poika nimittäin reissaa Santahaminaan ja kiskoo kurkkusalaatit ylleen!

***

Tämä saitti, jolla nyt olet, on meikäisen inttiblogi. En ole koskaan ennen tämmöistä kuulumisrupattelublogia pitänyt, mutta nyt jos koskaan voisi olla siihen hyvä syy. Tuumailin nimittäin, kuten moni muukin, intin olevan sen verran ainutkertaista aikaa, että siitä voisi jokusen sanan kirjata itselleen muistoksi. Sinulle minulla on tarjota inttiaikaisia tapahtumia, tuntoja ja tunnelmia näin tekstimuodossa, jos ne jostain syystä sattuvat kiinnostamaan.

Samaan hengenvetoon täytyy nyt kuitenkin todeta, että en aio ottaa tästä blogaamisesta minkäännäköistä stressiä. Tekstiä syntyy jos on syntyäkseen - ja kääntäen: jos sitä ei ole syntyäkseen, niin sitä ei myöskään tänne tule. Mutta toivon toki itsekin, että saisin koko intin ajan pidettyä yllä edes jonkinlaista kirjoitustahtia. Saas nähdä kuinka käy.

***

Mutta se armeijaanlähtö. Ennen kuin ehdit kysyä, yritän vastata tässä muutamiin peruskysymyksiin:

Q: Mihin oot menossa?
A: "Kaartin jääkärirykmentti, Santahamina" lukee palvelukseenastumismääräyksessä. Kutsunnoissa turistun ja kyselylomakkeen perustella kuljetuskomppania on ykkösvaihtoehto, mutta sehän selviää sitten siellä saarella.

Tuo kulju on kuitenkin se paikka, joka siellä oikeasti eniten meikäläistä kiinnostaa. Osin sen takia, että esimerkiksi palokuntatouhuissa isojen autojen ajokokemus ei tuon C-kortin tukena olisi ollenkaan huono juttu, ja osin siksi, että liikennetekniikan korkeakouluopiskelijalle tekisi oikein hyvää saada käytännön tatsia kuskihommiin.


Q: Jännittääkö?
A: Eipä oikeastaan, ihme kyllä. Pieni semmoinen kutkutus toki alkaa olla jo päällä. Osittain fiilis on varovaisen innokas ja odottava. Sen verran tässä on muiden inttijuttuja tullut kuultua, että on jo aikakin päästä hoitamaan homma omalta osalta pois päiväjärjestyksestä. Mutta toisaalta pieni epätietoisuuskin kolkuttelee, koska ei sitä sitten kuitenkaan ihan tarkalleen tiedä, mikä siellä isolla saarella huomisesta alkaen odottaa... Mutta sehän varmasti tulee selviämään!


Q: Millä mielellä noin muuten?
A: Oikeinkin hyvällä. Tässä on ihan oikeasti vähän sellainen lomallelähtöfiilis. Taukoa kouluhommista, töistä, monenmoisista velvoittavista vastuuhommista VPK:ssa sun muualla... Ei sillä, ettenkö noista edellämainituista tykkäisi, mutta joskus on hyvä vähän huilailla. Ja valtion täysaikataulutetussa täysihoitolaitoksessahan se onnistuu jos missä!


Q: Miten luulet pärjääväsi?
A: No jos kuria ja käskytystä, jonkinmoista rääkkiä sun muuta semmoista ajatellaan, niin eiköhän tässä hyvin pärjäillä. Onhan tietty kurinalaisuus ja johdetussa ryhmässä reippaasti toimiminen jo palokuntatouhuista tuttua. Kolmirivit ja marssitkin ovat jo joissain määrin hallussa VPK-junnujen leirien ansiosta, ja onhan sitä puolijoukkueteltassakin tullut nukuttua yö jos toinenkin.

Hermotkaan ei varmaan ihan heti mene; niitä saa kyllä meikäläisen tapauksessa kiristää ja paljon, ennen kuin alkaa tosissaan hajottamaan. Mielenkiintoista on kyllä nähdä, että kuinka pitkälle niiden venymävara lopulta riittää...


Q: Onko hiuksia?
A: On, mutta vähän normaalia vähemmän. Kun yleensä leikkautan hiukset 6-millisiksi, ja ihan edestä 12 mm, niin inttiinlähtömitoiksi valitsin nyt vastaavassa suhteessa 4 ja 8 mm. 



Q: TJ?
A: Tässä vaiheessa vahva veikkaus on TJ 362. Yritän muistaa viritellä tänne joskus semmoisen countdownin.

***

Tässä on viime aikoina tullut kuultua monenlaisia evästyksiä vaikka keneltä. Moni on sanonut, että älä ole paras äläkä huonoin, äläkä liioin ensimmäinen tai viimeinen, niin hyvin pärjäät. Nämä mielessäni suuntaan huomenna täältä kotoa tuonne Kruunuvuorenselän toiselle puolelle. Nyt näkemiin ja kuulemiin!