Yllätyksiä

Torstaina tuli täyteen 270 päivää, mikä tarkoitti, että muun muassa oman saapumiseräni sotilaspoliisit kotiutuivat. Meille 2. JK:n pasikuskeille ja tietysti myös varusmiesjohtajille se tiesi muuttoa nuoremman saapumiserän pariin Sotilaspoliisikomppaniaan.

Ennakkotietojen valossa oli odotettavissa, että ei-kotiutuvilla olisi viikolla ohjelmassa lähinnä rötväystä, omatoimista liikuntaa sekä perjantaina muutto. Mutta toisin kävi. Maanantai oli vapaapäivä, kuten pitikin, mutta muuten viikko oli täynnä yllätyksiä.


Hallipalvelus

Tiistain aamiaisen jälkeiset torkut katkesivat yllättäen, kun saimme tiedon, että meidän pitäisi olla kuljetuskeskuksella hallipalveluksessa. Siellä oli luultu, että olemme jo SpolKissa, eikä kukaan näin ollen ollut laittanut asiasta tietoa 2. JK:n suuntaan. Tämä yllättäen tullut tieto oli eittämättä viikon suurin yllätys.

Periaattessa uutinen oli mukava, sillä hallipalvelusviikkoa meillä ei ole kolmeen kuukauteen ollutkaan. Hivenen kuitenkin harmitti se, että se sattui tällaiselle viikolle, jolloin ei muuten olisi ollut mitään hommaa. Parastahan toki olisi, että hallipalvelus sattuisi jonkin harvinaisen veemäisen viikon päälle.

Halliviikko alkoi meikäläisen osalta tiistain ajopäivystyksellä. Monen päällekkäisen leirin takia kukes oli varsin tyhjänä autoista, joten ajopässillä ei kyllä pahemmin hommia ollut. Päivän saldona oli kahden auton nouto ja tarkastus sekä yhden auton putsaus ja palautus. Vähän eri meininki kuin kesäkuussa, jolloin sai painaa duunia tauotta aamusta iltaan.


Yllätyksellinen ajomääräys

Kun keskiviikon ajolista valmistui tiistaina iltapäivällä, ja löysin oman nimeni siitä, kiinnitin ensimmäisenä huomioni outoon ajoneuvon numeroon. Santiksen eri kuorma-autojen rekkarit muistaa aika lailla ulkoa, mutta SA-4041 ei ole mikään niistä. Kun sitten tutkailin parkkipaikkalistaa, arvoitus selvisi. Traktori!

En ollut koskaan ajanut traktoria, saati, että siihen olisi joku koulutus. Kävin sanomassa ajojärjestelijälle asiasta, mutta hän ei ollut moksiskaan. "Kyllä joku tulee nopeat tyypit antamaan aamulla." No, selevä. Tästähän voi tulla ihan hauskaa, tuumin. Kunnes sitten huomasin, että perhana, ajomääräyshän kestää lauantai-iltaan asti...


Traktori ja Transporter

Keskiviikkona aamulla meinasin jo innostua, kun hallipäivystäjä totesi, että ajoni onkin peruttu. Josko ei ehkä sittenkään tarvitisisi viikonlopuksi jäädä? Heti seuraavassa kuitenkin sanottiin, että se ajo saattaa sittenkin tulla vielä tällä viikolla... No sitähän tämä hallipalvelus aina on; löysässä ginesuhkahirressä roikutaan perjantaihin asti.

Joka tapauksessa lähdin kuin lähdinkin yhden toisen pasikuskin kanssa saamaan pikaista koulutusta vuosimallia 79 oleviin Valmetin traktoreihin. Toisen konepellin alta löytyi linnunpesä (tyhjä kylläkin) ja toinen tarvitsi boosteria herätäkseen henkiin. Muutenkin olivat melkoisia rouskuja, mutta kyllä ne kaikesta huolimatta liikkeelle lähtivät. Siinä sitten pieni hetki niillä kurvailtiin.

Kerran onnistuin mokoman härvelin stögäämään keskelle tietä, eikä se siitä edelleen varsin tyhjällä akullaan tietenkään jaksanut käynnistyä. Niinpä ei auttanut kuin kylmän viileästi avata konepelti ja käynnistää boosterilla keskellä tietä. Onneksi oli moinen vekotin vielä matkassa mukana, vähän yleisöä näkemässä ja ihmeen hiljainen hetki tiellä muutenkin... Jatkossa muistin kyllä pitää käsikaasun riittävillä kierroksilla koko ajan.

Traktoriin tutustumisen jälkeen napsahtikin yllättäen ajo Sotilaskotiyhdistyksen Transportterilla. Munkkikahvien roudausta Otaniemestä Töölöön. Ihan hauska, simppeli ajo.


Yövapaa

Koko komppanialla, myös meillä ei-ihan-vielä-kotiutuvilla, oli keskiviikon ja torstain vastaisina öinä mahdollisuus yövapaisiin. Itsekin lähdin ensimmäistä kertaa palvelusaikanani yövapaalle ke-to-yöksi. Säästyipähän samalla yliannostukselta spollejen kotiutusbiisejä, aamujenhuuteluja ja TJ0-fiiliksiä. 


Iso-H

Torstain ajonakkina oli varuskunnan huoltoajo, jonka hommat koostuvat suurilta osin Isosaaren muona- ynnä muiden lähetysten roudaamisesta päälaiturille ja sieltä pois. Siksipä ajoa kutsutaan myös Isosaaren huoltoajoksi, tai tuttavien kesken Iso-H:ksi. Mahtuu päivään tosin myös esimerkiksi Varuskuntakerhon lounaan kuskausta - sekä riittämiin sodetaukoja.

Ajopelinä oli Mersun Atego, mikä oli ihan mukava ja näppärä auto tähän hommaan, mitä nyt kapellikate pressun kiinnityksineen ei ihan ole näppärin ratkaisu jakeluajoon. Vastaavia ajotehtäviä kaipaisi kyllä enemmänkin; kerrankin nimittäin pääsi omatoimisesti ja kokonaisvaltaisesti treenaamaan "oikeita" kuorkkikuskin hommia. Jo yhden hassun päivän jälkeen huomasi, että lastauslaituriin peruuttaminen, ahtaissa paikoissa venkslailu ja perälaitanostimen käyttö sujuivat taas pykälää aiempaa varmemmin.

Takana 270, edessä 92 -päivään mahtui myös paljon puhuva tilanne. Meikäläinen kärräili juuri tyhjiä hernaripönttöjä kuorkin kyydistä mukesiin, kun näin sivusilmällä siviiliasuisen muodon komppaniamme edessä. Vuoden odotetuin käsky, reserviin poistu, taisi olla lähellä. Kieltämättä tuossa kohtaa ihan hetkeksi pysähtyi miettimään... Mutta ei - en kyllä edelleenkään kadu kuskihommavalintaani, tuumin, ja kaasuttelin Ategolla pois.


Hyvällä fiiliksellä kotiutuspäivänä

Yllättävän vähän tuo yhdeksän kuukauden jamppojen kotiutuminen kyrsi. Osaltaan asiaa tietysti auttoi se, ettei missään vaiheessa ole ajatellutkaan pääsevänsä täältä alle vuodessa pois, ja osaltaan tuli taas eteen sama ilmiö kuin heinäkuussa: Silloin tuntui hyvältä huomata, että itselläkin oli takana jo puolet, ja nyt saattoi todeta, että takana on jo peräti 75%.

Jotenkin nuo muiden kotiutumiset vissiin tuovat arjen keskelle muistutuksen siitä, mitä tässä kovasti odotetaan, ja että kyllä se omakin kotiutuspäivä sieltä vielä tulee. Hitaasti, mutta varmasti.


Muutto ja YV

Alunperin muuton SpolKkiin piti olla perjantaina, mutta se siirrettiinkin jo torstaille. Niinpä päivällisen jälkeen me 10 pasikuskia ja 17 johtajaa heittiimme kimpsumme ja kampsumme kuormurikyydillä SpolKkiin, jossa olikin sitten melkoinen hässäkkä sen suhteen, miten ja mihin majoitumme. Ja avoimeksihan se vielä jäikin.

Päivän mittaan puhuttiin, että joku oli käynyt kysymässä kapteenilta yövapaata, ja että sellainen oltaisiin myös saamassa. Asiahan otettiin tietysti heti ensi alkuun puheeksi SpolKin käytävllä vastaan tulleen, rennon tuntuisen varapäällikkö-kapun kanssa. Hän siinä kyseli, että kuka ne on luvannut, ja vastasimme, että 2. JK:n päällikkö; sellainen käsitys meillä tosiaan oli. No SpolKin kapteeni päätti soittaa ja varmistaa asian. Kuten ehkä saattoi arvata, 2. JK:n kapteenin vastaus oli, ettei hän ole kyllä yövapaista puhunut kenenkään kanssa.

Niin siinä kuitenkin kävi, että saimme kuin saimmekin lopulta luvan lähteä yövapaille. Vauhtisäkit ja reput saivat jäädä epämääräisiin röykkiöihin johonkin meille tulevaan tupaan, ja sitten lähteä lompsimme taas vapaille. Niin muuten, kolmen kuukauden autottoman jakson jälkeen sain taas parkkipaikan, eli nyt pääsee taas hurruuttelemaan matkat mukavasti ja nopsasti omalla kärryllä.


Iso-H ja viikonloppu

Hivenen yllättäen perjantaiksi napsahti taas Iso-H, mutta sekös sopi. Samalaisia ruokalasteja ja sama Atego.

Iltapäivästä oli sitten kohtalon hetki, kun viikonlopun ajolistat valmistuivat. Traktoriajo, jonka piti kestää lauantaihin tuli kyllä mukaan kuvioihin, mutta napsahtikin toisen kuljettajan murheeksi. Ihan ei tuuri riittänyt kuitenkaan täyteen viikonloppuvapaaseen, sillä allekirjoittanut oli merkitty sunnuntain ajopäivystäjäksi. No, onpahan nyt lomaa sentään sunnuntaiaamuun kello yhdeksään asti.


***

Että semmoinen viikko; olipahan ainakin tavallisuudesta poikkeava ja muutenkin loppujen lopuksi ihan mukava. Ilmeisesti jatkamme hallipalveluksessa myös ensi viikon ajan, mikä oli ihan hyvä uutinen; komppanialla kun on ampumaharjoitusviikko, eikä nyt ihan hirveästi tekisi mieli lähteä toistamaan puolen vuoden takaisia harjoitussettejä.