Gonakuskin kuulumisia

Gonakuskikausi alkoi ihan viimeistään nyt, kun siirryimme viimeisiksi kolmeksi kuukaudeksi SpolKkiin. Meillä kuskeilla on reippaasti vähemmän aamuja edessä kuin spol-miehistöllä, ja toisaalta niitä on takana enemmän kuin heillä tulee koskaan olemaankaan. Niinpä menomme ja meininkimme on ihan oikeutetusti ollut aika vapaata. "Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat" -sanonta on, ei nyt ehkä ihan totta, mutta sinne päin ainakin.

Ensimmäiset pari viikkoa uudessa yksikössä ovatkin olleet aikas leppoisia, mitä nyt pakkaa on välillä sekoittanut epätietoisuus milloin majoittumiskuvioista, milloin ajohomista. Hallipalveluspäiviä on mennyt ja tullut vähän miten sattuu, ja on vaikuttanut, etteivät asianomaiset skapparitkaan oikein tiedä, minkä yksikön kuskien pitäisi milloinkin olla halleilla. Ja jos tietävätkin, niin me kuskit emme ainakaan tiedä.

***

Käynpä tässä läpi parin viikon sekalaisia kuulumisia ja näkymiä erilaisilla ajatuksilla ja havainnoilla höystettynä.

Su 10.10. | Viikonloppuvapaat jäivät tällä kertaa vähän lyhyemmiksi, sillä saarelle täytyi palata jo sunnuntaiaamuna kello 9. Ajopäivystyshän siellä odotti, mikäs muu. Maanantaiaamuna alkoi ajomääräys autolla jos toisellakin, joten ajopässilläkin oli hommia: 26 autoa tuli haettua halleilta pihaan ja käytyä check-list kourassa läpi. Lisäksi muutama ajosta tullut auto oli putsattava, tankattava ja vietävä paikoilleen.

SpolKin päässä oli vielä vähän epäselvyyttä tupajaoista, joten tuvan näkymiä saivat hallita edelleen lattialla lojuneet vauhtisäkit ja isot reput. Se ei kuitenkaan rennon letkeää tunnelmaa estänyt, kun tuttu 10 hengen kuskipoppoo muutamalla tutulla kokelaalla vahvistettuna viritteli petivaatteita ainakin nyt seuraavaa yötä varten.

Ma 11.10. |  Herrat johtajat, kello on 5.30 ja on aika herätä. Laitanko valot päälle? Herätys pisti vähän hymyilyttämään. Vaikka tuvassamme onkin kuskienemmistö, se kantaa kuitenkin kokelastuvan statusta.

Päivän hallipalvelus koostui tällä kertaa paketti- ja maastohenkilöautojen kuskauksista saaren ulkopuolelle huoltoon ja sieltä pois. Alkuillasta saimmekin sitten yks kaks yllättäen tiedon, että meidän yksikön hallipalvelus päättyi tällä kertaa tähän. Heti iski pienoinen potutus päälle, sillä komppanialla oli paraikaa meneillään E4A-ampumaharjoitusviikko, jonka olemme itse ryynänneet läpi jo puoli vuotta sitten. Kiinnostusta lähteä vetämään samoja perusjuttuja köpöjen kanssa ei oikein tahdo näillä aamuilla enää löytyä.

Ti 12.10. | Osa kuskeista lähti taistelunäytökseen pasia kuskailemaan, mutta tällä kertaa tämä nakki ei napsahtanut meikäläiselle. Onneksi meitä muita ei kuitenkaan vaadittu lähtemään mihinkään treeneihinkään. Iltaa kohden olikin sitten hyvää aikaa ruveta laittelemaan kamoja kaappiin, sillä näytti siltä, että ainakin me kuskit jäämme näille sijoille.

Ke 13.10. | Päivällä tuli kuskattua pieni kunniavartio henkilöpakulla Ässärykmentin muistomerkille Kallioon ja takaisin. Muutoin aikaa kulutettiin pitkälti tuvassa, leppoisissa merkeissä. Radio kevensi taustalla tunnelmaa, ja tulihan sieltä välillä Maija Vilkkumaan vakio inttibiisikin: ..ja pahimpia on aamut, joiden päättymistä ei näy...

Tosin vähitellen alkaa kyllä näkyä! Selkeästi satanen oli jonkinlainen raja, jonka jälkeen alkoi ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että kyllä se luku oikeasti pienentyy. Kotiutuminen ei enää tunnu aivan mahdottoman kaukaiselta asialta, vaan nyt sitä voi jo varovaisesti odottaa.

Illalla juoksin kuntsarilenkin. Ruskaa katsellessa ja lenkkipolulle tippuneiden lehtien kahistessa tuli muisteltua erästäkin toukokuun alun lenkkikertaa. Silloin tuntui hienolta, kun kesä alkoi tehdä tuloaan: rupesi olemaan lämmintä ja luontokin vihersi. Päivät kuluivat mukavasti pasikurssilla ja inttielämä hymyili. Kuitenkin nyt syksyn harmaassa koleudessa fiilis oli jollain lailla vieläkin hienompi. Takaraivossa kun kuumotteli tieto enää vajaan kolmen kuukauden päässä odottavasta kotiutumisesta.

To 14.10. | Yksikön herätyksen jälkeen virittelimme kaiuttimista ilmoille Eppujen biisin Vuonna 85. Ei liene vaikea arvata, mikä oli I/10-porukan TJ?

Pe 15.10. | Ilmat ovat olleet aika viileitä. Santiksessa ei vielä ole nähty maahan jäänyttä lunta, mutta vaakasuorassa roiskunutta räntää ehdittiin jo viikon mittaan bongata. Niinpä kävimme muutaman muun pasikuskin kanssa varusvarastolla vaihtamassa vaunupäähineet karvavuorelliseen talvimalliin.

Iltapäivällä aika kului tuttuun tapaan kovin hitaasti - lomille lähtöä kun odoteltiin. Musikin kuuntelu ja hyvällä porukalla suoritettu läpänheitto sentään pelastivat iltapäivän ja pitivät suut messingillä.

VLV.

Ma 18.10. | Seuraavana päivänä komppanian hommana oli lähteä pelastuslaitoksen treeneihin maalihenkilöiksi. Viikko-ohjelman mukaan reissuun otettaisiin kulkupeleiksi myös viisi pasia, joka tietäisi siis meille kaikille kuskeille vaununajohommia. Kaiken kukkuraksi osallistuneille olisi tarjolla ti-ke -yöksi yövapaa, joten odottelimme tiistaita hyvillä mielin.

Taas kerran kuljetuskeskus kuitenkin yllätti, sillä ajolistoissa olikin tiistaille muita ajohommia melkein kaikille SpolKin pasikuskeille. Se puolestaan viittasi taas hallipalvelusviikkoon. Niinpä sitä täytyi alkuillasta ihan soittaa yksikön päällikölle, ja kysyä, että mitäs pasien kanssa tehdään. Menevätkin harjoitukseen kuulemma busseilla, joten homma oli tällä kertaa selvä: halliviikkohan tästä taas alkaa.

Ti 19.10. | Ajohommanani oli jo kolmatta kertaa parin viikon sisään Iso-H, ja ajokkinakin tismalleen sama MB Atego. Ainoana erona aiempiin kertoihin oli tiistaisten pyykkisäkkien tuomat pienet lisähommat.

Ke 20.10. | Heti aamiaisen jälkeen lähdin viemään uudenkarheaa Scaniaa huoltoon Konalan Scan-Autoon. Kyllä näillä uusilla kuorkeilla voisi enemmänkin ajella, tuumin. On siellä korkeassa, hiljaisessa ja ergonomisessa maisemakonttorissa vähän eri meininki istua kuin pasissa...

Iltapäivällä oli toisen ajotehtävän vuoro, tällä kertaa pakettiautolla. Ajomääräyksen ilmoittautumistiedot täytyi lukaista pariin otteeseen, mutta uskottavahan se oli: ilmoittautuminen oli - ei enempää eikä vähempää kuin kenraalismiehelle...

Hain Kansallisarkistosta laatikoita, ajoin kenraalin kotiosoitteeseen, ja sieltä sitten kuskasin kenraalin ja useamman mappilaatikollisen Kansallisarkistoon. Siinä välissä eläkeikäinen kenu keitteli kahvitkin. Mitä enemmän nappulaa, sitä rennompi tyyppi -slogan päti aika hyvin tässäkin tapauksessa.

To 21.10. | Synttäripäivä kului kuljetuskomppanian luokassa ajo- ja lepoaika-asetusen, työaikalain ja ajopiirturien ihmeelliseen maailmaan perehtyessä. Välillä käytiin myös pihalla olleissa kuorkeissa räpläämässä erilaisia piirtureita. Tämän rästikoulutuksen jälkeen on nyt sitten kaikki ammattipätevyyskoulutukset käytynä. Ammattipätevyyskoe häämöttää reilun kuukauden päässä.

20-vuotissynttärin kunniaksi oli tullut anottua KL+VLV+VLV, joten lähteä lompsahdin lomillle jo torstai-iltana.