Lyhyt näytösviikko

Maanantai meni vielä mukavasti lomilla, mutta tiistaiaamuna sai taas herätä omasta tutusta inttipunkasta. Jostain syystä 108 edessä olevaa aamua tuntuivat tuolloin painavan enemmän kuin koskaan ennen. Vessan seinältä löytynyt runontynkä Ei paljoo nappaa / vanhaa gonapappaa tuntui sinä aamuna varsin osuvalta, eikä fiiliksiä ainakaan nostattanut epätietoisuus siitä, minkälaisia nakkeja sitä omalle kohdalle tällä viikolla napsahtaa. Ulkona vallinnut harmaa sadesää vielä sinetöi tiistaiaamun ankeuden.

No, käsky kävi sentään pasihommiin; alkaneella viikolla kun oli taas luvassa useampi taistelunäytös. Tiistaina yleisöksi oli tulossa alueellinen maanpuolustuskurssi, eli enimmäkseen kunnallispoliitikkoja ja isojen firmojen heppuja. Näytöksen runko oli hyvin pitkälti sama kuin aina ennenkin, tällä kertaa hieman jopa typistettynä. Itse olin ajamassa taas evakuointipasia kuten pari viikkoa takaperinkin.

Aamupäivällä käytiin liikeratoja rauhalliseen tahtiin läpi, joten pasin ratin takana kerkesi taas naputella toimettomana sormia jokusen tovin. Samalla ehti taas pasiparin kanssa purkaa pienoista harmitusta, ja todeta, että kyllä tässä vuoden palvelusajassa olisi lyhentämisen varaa muutamankin aamun verran. Kohta on yhdeksän kuukautta takana, ja jotensakin alkaa tuntua siltä, että intti on jo vähän nähty juttu.

Tässä alkaneen syksyn mittaan on muutenkin tullut huomattua, että opiskelukuviot, harrastushommat ja muutkin siviilipuolen jutut ovat alkaneet yhä enenevässä määrin pyöriä mielessä. Ensimmäiset puoli vuotta meni vielä niin, että armeija tuntui jollain hassulla tavalla lomalta. Ei tarvinnut lukea tentteihin, kamppailla erinäisten deadlinejen kanssa eikä harrastustenkaan puolelta ollut juuri vastuita täytettävänä. Mutta viimeistään nyt, kun takana on jo yli 250 aamua, alkaa koulunpenkkikin tuntua varsin houkuttelevalta.

Tiistain lounaan jälkeen ryhdyttiin treenaamaan näytöstä täydellä höngällä. Hommasta vastannut luti sanoi aina toivoa herättävästi, että "nyt yksi onnistunut veto, niin ei treenata enempää". Jotenkin kummasti sitä kuitenkin treenattiin koko iltapäivä, kun aina ilmeni jotain pieniä uusia jippoja tai muutostarpeita.

Pasin ajoreittiäkin muutettiin lähes jokaisella harjoitusvedolla, mikä oli vireyden kannalta oikeastaan ihan hyvä homma. Aamuinen ketutuskin hävisi, kun hommat vaihtuivat odottelusta ajamiseen. Kun itse näytös sitten meni kaikkien osalta hyvin, kapteenilta tuli kehuja, ja sadekin lakkasi, sitä saattoi taas ihan hymyssä suin palata päivän päätteeksi tupaan rötväämään.

Keskiviikkona hurautettiin paseilla Kulosaaren ala-asteelle, johon oli tulossa natoupseereita seuraamaan näytöksenomaista harjoitteluamme. Iltapäivällä hiottiin kuvioita ja illalla oli kovan vedon vuoro. Kulosaaressa vietettiin noin yhdeksän tuntia, joka meidän kuskien osalta kului vaunuilla istuskellen.

Aika kului loppujenlopuksi yllättävän nopeasti lueskellen, netissä surffaillen ja niitä näitä jutustellen. Välillä toki syötiin, ja tulipa sitä itse näytöksessä seistyä rynkyn kanssa pari minuuttia paikallaan olevan pasin johtajanluukussa... Mikä parasta, tästä napsahti vieläpä yksi kuntoisuuslomapäivä, sillä kapteeni oli joukkonsa suoritukseen tyytyväinen.

Riittipä sitä yksi näytös vielä torstaillekin. Tällä kertaa vedettiin näille samoille natoherroille tuttu näytöspaketti Helsinki-simulaattorilla, vaihteeksi kaikilla mausteilla. Esitysporukka oli suurimmaksi osaksi sama kuin tiistaina, joten harjoitusvetoja tehtiin vain pari. Itse näytöskin oli jo iltapäiväkahden tietämissä, joten ennen päivällistä oli hyvää aikaa käydä pesemässä ja palauttamassa näytösajoissa kurastunut vaunu kaikessa rauhassa.

Näytöshommista myönnetty kölli käytettiin perjantaina, eli meikäläisen palvelusviikosta tuli loppujenlopuksi vain kolmipäiväinen. Lomat eivät kuitenkaan kutsuneet torstaina kovin aikaisin, sillä komppaniassa on viime aikoina ollut muutamia pundetapauksia ja jokusia muitankin rikkeitä. Niinpä illalle oli kehitelty pieni järjestymisharjoitus eli tuttavallisemmin rättisulkeiset.

Ulkona ehdittiin käydä ainakin lomapuvussa, liikuntavarustuksessa, normaalissa palveluspuvussa, taisteluvarustuksessa ja lopuksi vielä kenttävarustuksen kanssa, mikä tosin toimi samalla ainakin osittaisena pakkaamisena ensi viikon leiriä varten. Kyseessä on alle kahden viikon päästä kotiutuvien spollejen loppusota. Saas nähdä, missä määrin kuskit joutuvat tällä kertaa sykkimään...

***

PS. Ylen Uutisissa oli torstaina kuvitusmateriaalia Santahaminasta. Pätkässä vilahtaa myös 2. JK:n porukkaa allekirjoittanut mukaanlukien, ja näkyipä ohjastamani pasikin parin sekunnin ajan... Video on jokusen viikon nähtävillä osoitteessa (Pasi kohdassa 5.37) http://areena.yle.fi/video/1304648